9. Luku

Pitkäveteisen työviikon jälkeen koitti taas perjantai-ilta ja Teemu ja Valtteri olivat jälleen Herttoniemen McDonaldsissa kahvikuppien äärellä odottamassa Mikaa. Valtteri oli loukkaantunut siitä, että Teemu ei suostunut kertomaan hänelle yksityiskohtia Santahaminan tilaisuudesta. Maanantain hotellikeikan Teemu oli päättänyt pitää kokonaan omana tietonaan.

“Ai Mika on nyt sitten sun uusi paras kaveri? No onhan sillä varmaan paljon annettavaa sulle, että sinänsä ihan hyvä veto. Mutta täytyy kyllä sanoa, että mä kuvittelin että sä ja mä ollaan frendejä alamäessä ja ylämäessä.”

“Sun pitää ymmärtää, että päivä päivältä kun alkaa selvitä että miten iso tää juttu oikeen on, niin sitä selvemmäks mulle käy että tässä täytyy olla erittäin varovainen. Sen lisäksi että mä suojelen itteeni kun mä tottelen mitä sanotaan, niin mä suojelen myös sua. Nää tyypit ketkä tätä hommaa pyörittää ei välttämättä välitä siitä että onks se sun oma vika jos sä kuulet jotain mitä sun ei pitäis.”

“No mitä, sä olet siis nyt jutellu jonku skapparin kanssa? Sen mä nyt tajuan iteki. Mitä se sitten on voinu sanoa?”

“Sori nyt vaan, mutta tän enempää mä en kerro. Sä voit kysyä Mikalta sitten enemmän.”

“No vieläkö sä kuvittelet että tässä ollaan rakentamassa jotain vitun aikakonetta?”

“No en kuule tiedä, mutta mulla on hyvä syy uskoa että on mahdollista rakentaa kaikenlaista.”

Hotellihuoneen tapahtumat olivat olleet erttäin vakuuttavia. Ilmeisesti ihmisen pään sisään oli mahdollista rakentaa jonkinlainen viestintälaite, joten voisiko olla mahdollista rakentaa jotain vielä oudompaa?

Toisaalta Teemu ymmärsi, että hän oli hotellissa ainoastaan kuullut ääniä sisällään. Hänellä ei ollut mitään tapaa varmistaa, että niillä on mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kyse saattoi olla pelkästään hänen henkilökohtaisesta sekoamisestaan, tai sitten häntä haluttiin tahallisesti johtaa harhaan.

Mutta äänet olivat kuulostaneet erittäin todellisilta ja kaikki mitä ne olivat sanoneet oli ollut periaatteessa loogista, eikä mitään mielipuolen harhaista tajunnanvirtaa. Mikään hänen kuulemansa ei ollut varsinaisesti sotinut arkijärkeä vastaan, vaikka sessio olikin ollut kuin suoraan jostain tieteiselokuvasta. Jos joku oli järjestänyt kaiken vain hänen harhaanjohtamistaan varten, oli kyseisellä henkilöllä oltava hyvät näyttelijänlahjat ja paljon ylimääräistä energiaa.

Valtteri jatkoi “Käskikö Mengele sua vetään hiukset pois? Se on näköjään saanu sut psyykattua todella pieneen boksiin.”

Teemu oli tiistaina töiden jälkeen käynyt ostamassa hiusleikkurin ja sitten illalla parturoinut itselleen parin millin siilitukan. Hän päätyi siiliin, koska tiesi ettei jaksaisi ruveta säätämään hiusgeelien ja parturikäyntien kanssa. Siili myös tuntui hänestä omemmalta kuin jokin muodikas hipsetrletti, asiallisesta jakauksesta puhumattakaan.

Heti hiustenleikkuun jälkeen Teemun päänahkaa oli paleltanut, eikä hän ollut tunnistaa itseään peilistä. Yllättävän nopeasti hän oli kuitenkin tottunut uuteen tyyliinsä, vaikka vuosia kasvatettujen rastojen leikkaaminen olikin tuntunut pahalta. 

“Tähän hiustenleikkuuseenkin liittyy sellasia juttuja mitä mä en just nyt haluu selittää sulle. Mutta tänäänhän sulla on hyvä tilaisuus jutella Mikan kanssa. Kysyt siltä kaiken. Ja muuten, mä olen sitä mieltä että sun kannattais vähän tutkailla sun asenteita kun sä olet sen kanssa tekemisissä. Että älä nyt helvetissä ainakaan enää vittuile sille. Osoitat sille kunnioitusta ja oot muutenki joukkuepeluri.”

Valtteri ei ehtinyt vastata. Mika astui ravintolan ovesta sisään ja käveli poikien pöytään. Hän huomasi heti että pojilla oli ollut meneillään jokin yksityinen keskustelu.

“Mitäs pupuset oli puhumassa?” kysyi Mika. Pojat epäröivät ja Mika jatkoi havaintokykyynsä tyytyväisenä “No ei tarvii kertoa. Vetäkää naamariin noi kahvit niin mennään.”

Kymmenen minuuttia myöhemmin Mika ja pojat istuivat toimiston sohvilla ja siemailivat Sol-oluita. Pöydällä sohvien välissä oli pieni pahvilaatikollinen kuulakärkikyniä. Mika otti kaksi ja antoi ne pojille. “Tässä on jätkille meidän uudet mainoskynät. Eiks ole siistit?”

Teemu tarkasteli painavaa, osittain metallista kynää, joka kieltämättä näytti astetta kalliimmalle kuin tavanomaiset mainoskynät. Hän laittoi kynän taskuunsa ja kysyi “Hei olisko nyt hyvä hetki selittää tolle Valtterille että mitä tässä on viime aikoina tehty? Että sekin pääsis kärryille..”

Mika vastasi “Tehdään niin että otatte ensin tän illan laput ja sitten kun teillä alkaa päät selviämään, niin mennään jonnekin istumaan iltaa ja jutteleen.”

“No niin kai sitten..” myötäili Teemu.

Valtteri ei vastannut mitään, eikä ollut muutenkaan sanonut mitään pitkään aikaan. Mika katsoi häntä ja kysyi “Onko se ok myös meidän prinsessalle?”

“Jep..” vastasi Valtteri, sen oloisena ettei sanonut kaikkea mitä ajatteli.

“No hyvä. Eli kiska on taas auki.”

Tällä kertaa R-kioskin logolla varustettu huumearkki oli violetti ja aineen ensimmäinen vaikutus oli fyysinen pahoinvointi. 

Teemu sanoi “Uurgh, mua alkaa huippaamaan.”

Mika vastasi “Älä ota ittees, tästä kamasta tulee kaikille huono olo ekoilla kerroilla. Sä näytät pärjäävän ihan hyvin.”

Teemu katsoi Valtteria ja näki että tälläkin oli selvästi huono olo. Hän oletti että Valtteri ei halunnut mainostaa sitä, koska oli aiemmilla trippailukerroilla antanut itsestään heikon vaikutelman. Teemu ajatteli mielessään “Toivottavasti toi Valtterikin olis tällä kertaa vähän miehekkämpi. Eihän tästä tuu mitään, jos se on valmista kamaa lataukseen aina kun me jotain otetaan.”

Valtteri katsoi Teemua ihmeissään “Mitä vittua? Ajattelitko sä äsken että mun pitäisi miehistyä? Mä kuulin sen mun päässä!”

Mika kommentoi “Kaveri oli muuten vieläpä harvinaisen oikeassa.”

“Mitä vitun vittua tää on olevinaan?! Tätäks te teitte siellä Santiksessa?”

Teemu ei vastannut mitään, mutta ei voinut mitään sille että hänen ajatuksissaan kävi maanantain hotellikeikka. Hän oli varma että Valtteri huomaisi välähdyksen, mutta tämä vain istui sohvalla häkeltyneenä. Mika kuitenkin katsoi Teemua merkitsevästi.

“Onks tää oikeesti mahdollista?!” ajatteli Valtteri.

“Tää ei ole vielä mitään.” vastasi Mika itsekin ajattelemalla. “Ehkä säkin alat pikkuhiljaa tajuta missä sä olet mukana.”

Valtterilla kesti jonkin aikaa hyväksyä mitä oli tapahtumassa. Sitten meni vielä hetki, kun Mika opetti hänelle kuinka on mahdollista muodostaa lauseita ajattelemalla ja mikä on oikea äänenvoimakkuus. Lopulta Valtteri oli valmis viestimään ajatusten avulla.

Mika sanoi “Nyt sitten ei kukaan sano mitään ääneen ennen kuin meikäläinen antaa luvan. Nyt vaan istutaan ihan hiljaa ja tutustutaan.”

Teemu huomasi että tällä kertaa yhteiseen verkkoon vuoti kokonaisia ajatuksia, tunnelmia ja muistoja, eikä ainoastaan huolellisesti muotoiltuja lauseita. Hän tajusi että oli harjoittamassa telepatiaa ja piti siitä heti.

Hänen päässään kuitenkin pyöri. Hänen olonsa oli samanlainen kuin se oli ollut eräissä kotibileissä pari vuotta sitten, kun hän oli polttanut lyhessä ajassa puolikkaan askillisen tupakkaa ja alkanut voida pahoin. Häntä oli oksettanut ja pyörryttänyt ja hänen otsallaan oli valunut kylmiä hikikarpaloita.

Teemu havaitsi että Valtteri muisteli samoja bileitä. Tämä ajatteli “Vittu mä olisin saanut Hennalta pillua sinä iltana jos mä olisin vaan tajunnu pyytää. Vieläkin vituttaa, se oli niin saatanan seksikäs.”

“Noh noh, mitäs se meidän herrasmies nyt oikein ajattelee? Tuollaisia rumia, naista esineellistäviä ajatuksia.” kommentoi Mika.

“Pidä sinä se turpas kiinni. Ja miksei sulta tule yhtään ajatusta läpi meille?” vastasi Valtteri.

“Juuri siksi.”

“Vittu mikä mulkku!” Ajatteli Valtteri.

“Nimenomaan.” vastasi Mika ja myhäili sohvalla.

Teemun pahoinvoivassa mielessä alkoi pyöriä ankaria ajatuksia häntä itseään kohtaan. Hän muisti erään talvisen päivän, kun hän vasta ajokortin saatuaan oli ajanut veljensä autolla varomattomasti S-Marketin pihaan ja kurvannut suoraan peruuttavan pakettiauton alle. Hän oli halunnut pitää itseään taitavana kuljettajana, eikä ollut pystynyt myöntämään syyllisyyttään kolarista itselleen eikä pakettiauton mukavanoloiselle kuljettajalle, joka olikin auliisti ottanut vastuun törmäyksestä itselleen.

Hän muisti myös Jonin, jonka kanssa oli yläasteella ollut hyvä kaveri. Eräänä päivänä Joni oli kertonut, että hänellä oli seksuaalisia tunteita Teemua kohtaan. Teemu ei ollut koskaan pelännyt homoseksuaalisuutta, eikä hän ollut milläänsäkään Jonin paljastuksesta, vaikkei itse kokenut mitään vastaavaa.

Myöhemmin hän kuitenkin kertoi tapauksesta toiselle kaverillensa, joka teki siitä numeron ja piti itsestään selvänä ettei Teemu enää haluaisi olla tekemisissä Jonin kanssa. Pari muutakin kaveria kuuli tapahtuneesta ja piti sitä iljettävänä. Teemulla ei ollut rohkeutta ajatella omilla aivoillansa, vaan hän meni virran mukana ja lakkasi näkemästä Jonia, eikä edes puolustanut tätä muiden kiusaamiselta ja juoruamiselta.

Teemu näki todellisuuden armottoman kirkkaasti. Hän toivoi että voisi tehdä tekemättömäksi nämä kaksi tilannetta ja monta muutakin tekoa. Mutta hän ymmärsi, että se ei ollut mahdollista.

Sitten huomio kääntyi pois Teemusta. Paineen hellittäessä hän tajusi että Mika ohjasi ajatusten suuntaa, jotka nyt keskittyivät Valtteriin.

Teemu kuuli Valtterin ajattelevan “Onneks se ei pääse mun sisälle. Mä pystyn pitään mun jutut salaisena jos mä vaan en ajattele yhtään mitään. Mä olen vahvempi kun ne.”

Sitten Valtteri huomasi olevansa huomion keskipiste ja yritti hallita omaa ajatusvirtaansa tuottamalla katkeamatonta puhevirtaa “Ei mulla ole mitään kerrottavaa siitä yhdestä asiasta jonka kiertäminen on näin helppoa ja minä pystyn jatkamaan tätä ajatuksen latomista vaikka koko päivän joten eiköhän siirryttäisi jo eteenpäin tai sitten minä vain jatkan tätä ja voin tehdä tätä vaikka puoli tuntia joten haista nyt jo pitkä paska ja..”

Mika kuitenkin painoi päälle. Teemu tajusi että Valtterilla oli jotain salattavaa heidän suhteestansa. Mika tarttui ajatukseen ja lopulta Valtteri joutui luovuttamaan.

Valtteria hävetti se, että hän oli viimeiset vuodet loisinut estoitta Teemun kasvattamaa kukkaa. Hän ei ollut koskaan tarjoutunut maksamaan senttiäkään sen viljelyn hinnasta. Itse asiassa hän oli useamman kerran esittänyt olevansa rahaton opiskelija, saadakseen Teemun tarjoamaan itselleen juotavaa baareissa, vaikka tosiasiassa hänellä ei ollut koskaan ollut mitään hätää. Hän oli huomannut ettei hänen täytynyt kuin hieman vihjailla, niin Teemu töissäkäyvänä ihmisenä auliisti maksoi hänen narikkansa ja piffasi hänelle drinkkejä.

Teemu oli myös antanut kasvattamaansa kukkaa Valtterille kotona poltettavaksi. Tämän kukan Valtteri oli polttanut kauppakorkea-kavereittensa kanssa ja saanut sen avulla itselleen menevän tyypin maineen.

Samaisista opiskelijakavereista oli myös tulossa hänelle tärkeämpiä kuin Teemusta. Valtteri oli kesän alussa pitänyt kotibileet joihin ei ollut edes kutsunut Teemua, koska ajatteli että tämä on ihmisenä liian erilainen kuin hienommat kaverit ja pilaisi läsnäolollaan tunnelman. Valtteri oli sinä iltana valehdellut Teemulle olevansa sairaana, vaikka lopulta bailasi kavereittensa kanssa pilkkuun asti eräässä keskustan juppiravintolassa, jonne tiesi ettei Teemu ikinä eksyisi.

Eikä siinä kaikki. Valtteri oli myös ehtinyt tietoisesti suunnitella, että nyt vielä opiskeluajan hengaa Teemun kanssa, koska hänen kanssaan on mukavaa käyttää kamoja, mutta että sitten ollessaan työelämässä hän voisi vähitellen etääntyä Teemusta. Pikkuhiljaa, niin ettei kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään.

“Se meinaa elää loppuelämänsä jonain hippinä. Mulla on tavoitteet vähän korkeammalla.” oli Valtterin ajatus.

Teemu oli aivan palasina. “Voiks toi kaikki olla totta?”

Mika vastasi “Kuule tällaisia ne ihmiset ovat. Sä et ole kuullut vielä mitään.”

Mika alkoi taas katsoa Valtterin sisintä. Silloin Valtteri nousi pystyyn ja huusi ääneen “Lopeta! Nyt vittu lopetat ton saatanan poraamisen! Mä lähden meneen!”

Mika vastasi sanomalla ääneen “No ei tarvii. Jätetään tää tähän tällä kertaa. Mutta näitä samoja kamoja teidän on vedettävä kunnes te kestätte ne. Eli nää samat jutut tulee vastaan uudelleen ennemmin tai myöhemmin.”

Teemu katsoi Valtteria sanomatta mitään. Tämä pälyili ympärilleen, vältellen hänen katsettaan.

Vaikka viime viikot olivat olleet rankkoja, järkytti Valtterin ajatusten kohtaaminen Teemun mielenrauhaa enemmän kuin mikään aikaisempi kokemus. Hän oli luullut että hänen ja Valtterin välinen ystävyys kestäisi hautaan asti ja että uskollisuus ja rehellisyys olivat molemminpuolisia.

Mika sanoi “Lähdetääs sitten liikkeelle, niin ehditään käydä vielä yksien jätkien keikalla.”

Valtteri vastasi “Eiks voitaisi vaan häipyä himaan? Jos sä et sattunut huomaamaan, niin tää tunnelma pääsi vähän lässähtämään.”

“Älkää nyt ottako tätä noin raskaasti. Noi oli ihan normaaleja inhimillisiä ajatuksia. Mä takaan, että kun me muutaman kerran otetaan tota Seerumia, niin tollaset paljastukset ei tunnu kohta enää missään.”

Teemua vitutti rankasti. Hänestä tuntui siltä kuin joku olisi sylkenyt hänen kasvoillensa ja hieronut sitä hänen silmiinsä. Lisäksi hänellä oli vieläkin fyysisesti huono olo.

“Mä tarviin nyt jotain juotavaa” Teemu totesi ja meni jääkaapille. Siellä oli oluen ja lonkeron lisäksi myös litran pullo sitruunanmakuista Absolut Vodkaa. Hän korkkasi pullon ja otti siitä pitkän huikan.

Teemusta tuntui että hän on yksin maailmassa. Hän olisi vain halunnut vetää lärvit omassa rauhassaan, mutta Mika ei aikonut vielä päästää häntä kotiin.

“Ota pari pulloa bissee evääksi matkalle. Ja sit voidaan vetää viivat ja ottaa ohrat niitten jätkien kanssa. Vähän ajan päästä sua enää vituta ollenkaan.”

Teemu arveli että amfetamiini saattaisi hyvinkin helpottaa vitutusta. Hän ei siksi protestoinut, vaan marssi kiltisti Mikan ja Valtterin perässä autolle.

Mika ja pojat ajoivat kohti Itäkeskusta. Teemu oli tyytyväinen siihen että Mika tapansa mukaan huudatti stereoita, koska hänen ei tehnyt mieli sanoa Valtterille mitään. Hän katseli ohi vilistäviä maisemia ja yritti hyväksyä sen tosiasian, että hänen elämänsä tulisi tästä lähtien olemaan paljon yksinäisempi kuin aikaisemmin.

Mika parkkeerasi Puotinharjun ostoskeskuksen parkkipaikalle. Lyhyen kävelymatkan päässä oli kaljabaari nimeltä Roadhouse. Portsari otti poikien takit ja he astuivat peremmälle puolityhjään saliin. Salin perällä oli pieni esiintymislava, jonka luokse Mika käveli ja jatkoi epäröimättä sen taakse takahuoneeseen.

Takahuone oli käytännössä henkilökunnan pieni sosiaalitila. Siellä istui pöydän ympärillä neljä hikistä parikymppistä rokkaripoikaa. Poikien tyyli koostui tiukoista mustista farkuista, otsanauhoista, bändipaidoista, leopardikuvioista, korvakoruista, tatuoinneista, pääkalloista ja vastaavista. Pöydällä oli kaljatölkkejä ja puolillaan oleva Jaloviinapullo.

Bändin kundit toivottivat Mikan lämpimästi tervetulleeksi. Porukan komein kiharatukkainen poika kysyi “Moi Mika! Ehitsä näkeen meidän setin?”

Mika vastasi “Mä taisin valitettavasti just missata sen.”

“Harmi, jengi oli meinaan tosi hyvin messissä.”

“Ihan vitun hyvin!” vahvisti bändin toiseksi komein poika, jolla oli mustiksi värjätyt hiukset ja peiliaurinkolasit otsallaan.

“Joo.” säesti kolmas bändiläinen. Hänellä oli pyöreät rokonarpiset kasvot pitkän otsatukan alle piilotettuna. Neljäs soittoniekka ei sanonut mitään. Hän oli porukan maanläheisimmän näköinen, harmittoman oloinen lihava siilitukka.

Teemu oli pahalla tuulella ja bändin pojat ärsyttivät häntä, vaikka hän tapasi heidät ensimmäistä kertaa. Hän oli Kallion kaljabaareissa notkuessaan monta kertaa nähnyt massiivisella itseluottamuksella varustettuja nuoria rokkikukkoja, jotka uskoivat olevansa huoneen kiinnostavimpia yksilöitä minne sitten menivätkin. Teemu arveli että nämä olivat yläasteella saaneet huomiota tytöiltä ja pystyneet muutaman kerran esiintymään elävän yleisön edessä kakkimatta housuihinsa ja sen takia heidän egonsa olivat nousseet korkeuksiin.

Tosin heidän keikkojensa yleisöstä puolet oli heidän kavereitansa ja loputkin olivat vain sattumalta eksyneet paikalle juomaan viinaa ja tsekkailemaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Lisäksi heidän musiikissaan ei ollut yhtään omaperäistä koukkua ja he hallitsivat rock-poseeraukset paremmin kuin soittimensa. Kukkojen rokkiuran huipentuma olisi päästä silloin tällöin soittamaan Helsingin pienemmillä rokkiklubeilla ja saada jokin pikkulevy-yhtiö kustantamaan heidän levynsä ja ottamaan siitä parinsadan levyn painoksen. 

Muutaman vuoden kuluttua he kuitenkin joutuisivat huomaamaan olevansa tavallisia tylsiä duunareita, joiden vaimo nalkuttaa ja on synnytysten jälkeen kymmenen kiloa ylipainoinen. Ja töissäkään ketään ei kiinnosta kultaisen nuoruuden urotyöt.

“No nää jätkät sentään ilmeisesti uskaltaa vetää amfetamiinia” hän mietti “Ja siitä puheenollen, voisikohan vähitellen saada sitä spiidiä?”

Aivan kuin olisi edelleenkin kuullut Teemun ajatukset, otti Mika taskustaan amfetamiininyytin ja etsi itselleen Gigantin mainoslehtisen alustaksi. Hän kaatoi pesukonemainoksen päälle kasan jauhetta ja ryhtyi muotoilemaan siitä pieniä viivoja.

Huoneen ilmapiiri muuttui heti kun huume otettiin esille. Keskustelu vaimeni ja bändin pojat katselivat Mikan käsien työskentelyä hiljaisina. Teemu päätteli, ettei vauhdin vetäminen ollut pojille kuitenkaan aivan jokaviikkoinen kuvio.

“Nii mikä se teidän bändin nimi muuten on?” kysyi Teemu kaikilta ja ei keneltäkään.

Komea kiharatukka katsoi Teemua pahasti, ilmeisesti loukkaantuneena siitä ettei hän jo tiennyt minkälaisten suuruuksien kanssa oli bäkkärillä. “Loveshock..” sanoi tämä melkein tiuskaisten.

“Okei, kiva nimi. Ootsä teidän laulaja?”

“Joo, kuinka niin?”

“Eiku yleensä aina rokkibändin laulaja on kaikista komein bändin jäsenistä.”

Laulaja katsoi Teemua sen näköisenä ettei ollut varma oliko hänen viimeinen kommenttinsa vittuilua vai pelkkä toteamus. Ainakin oli ilmeistä ettei Teemusta ollut ollenkaan ihmeellistä hengata heidän takahuoneessaan. “Jaaha, no kiitos vaan.”

Mika oli saanut viivat valmiiksi “Älä välitä tosta, sillä on ollu huono ilta. Ottakaas pojat siitä, kaikille yksi.”

Teemu otti lompakostaan setelin ja kääräisi sen rullalle. Hän kumartui mainoksen ylle ja imaisi nenäänsä ensin yhden ja sitten vielä toisen viivan.

Amfetamiini kirveli Teemun nenässä. Hän räpytteli silmiänsä ja hieroi nenäänsä. Sitten hän mutisi “Oho, mä vetäsin vahingossa kaks.”

Mika katsoi peililasirokkaria ja totesi “Sä jäät nyt ilman.”

Rokkarin naama venähti, ennenkuin Mika jatkoi “Se oli vitsi. Tehääs sulle vielä yhet.”

Mika alkoi tehdä vielä yhtä pientä viivaa. Teemu sanoi “Jos toi Valtteri jättäis vetämättä, se on ihan tarpeeks kylmä muutenkin.”

Mikaa nauratti “Kato onhan jätkä sentään elossa. Mä oon jo ehtiny ajatella että sä olet vähän autisti, kun ei mikään tunnu tekevän mitään vaikutusta.”

Teemu katseli myrkyllisesti Valtteria. “No sellaseksi mä kyllä itseni tunnen juuri nyt.”

Mika selitti bändin pojille “Näillä oli vähän riitaa tossa aiemmin. Mutta ei hätää, kyllä tää tästä. Voiks täällä polttaa tupakkaa?”

Laulaja vastasi “Ei täällä ees saa. Niillä menee kuulemma palohälyytys päälle.”

“No vetäkää noi viivat, niin mennään röökille.”

Mika meni edeltä takaisin baarin puolelle. Hänen perässään seurasivat Teemu ja Valtteri, sekä bändin laulaja ja peililasikundi. Baarin perällä oli tupakkakoppi, jossa seisoskeli tupakoimassa kaksi mustiin bändipaitoihin ja farkkuihin pukeutunutta nuorta miestä. Poikien seurue valui sisään koppiin, Mika tarjosi tupakat koko remmille ja kohta kaikki käryttelivät röökejä ringissä.

Teemu alkoi pikkuhiljaa tuntea olonsa tunteettomaksi. Hän tajusi ettei tiennyt kummankaan bändin jäsenen nimeä. Hän ojensi kättään laulajalle ja tiedusteli “Nii mikä jätkän nimi muuten on?”

“‘Larry” vastasi laulaja Teemua kätellessään.

Teemun teki mieli kysyä laulajalta miksei suomalainen nimi kelpaa ja oliko hän aivan itse keksinyt taiteilijanimensä. Hänen vihansa oli kuitenkin vaihtumassa alakuloon, joten hän totesi mielessään “Ei jaksa vittuilla..”

Pojat ja bändiläiset kättelivät ristiin rastiin. Kävi ilmi että peililasikundin nimi oli Mace ja että hän soitti bändissä kitaraa.

Teemu katseli ympärilleen ja yritti selvittää itselleen minkälaisessa paikassa hän oikein oli. Hän pani merkille että läheisessä pöydässä istui kolme alaikäisen näköistä tyttöä, jotka kurkkivat kiinnostuneen näköisinä poikien seuruetta.

Teemu kysyi “Missäs ne muuten viipyy ne teidän bändärit? Eiks tässä vaiheessa pitäisi olla jo illan ensimmäinen suikkari plakkarissa?”

Larry vastasi “No itse asiassa meidän tyttöfrendit meni edeltä Kallioon. Me lähetään pian sinne kanssa. Jätkät voi tulla messiin jos huvittaa.”

Teemu ajatteli “Jaa jaa, no niinpä tietysti. Ei näillä jätkillä selvästi ole pokkaa ihan niin kuin nuorilla Gunnareilla. No kelläpä nyt olisikaan..”

Bändin pojat palasivat takahuoneeseen, mutta Mika halusi polttaa heti putkeen vielä toisen tupakan, joten Teemu ja Valtteri jäivät pitämään hänelle seuraa. Läheisessä pöydässä istuneet tytöt olivat rohkaisseet mieleensä ja lähtivät kohti tupakkakoppia. Kävellessään he horjuivat hieman, sen näköisinä etteivät olleet vielä tottuneet korkeilla koroilla kävelemiseen.

Porukan rohkeimman oloinen sievä pieni blondi käveli Mikan eteen ja kysyi “Olisko sulla tarjota tupakkaa?”

Teemu yllättyi hieman siitä kuinka ystävällisesti Mika suhtautui tyttöihin. Tämä otti taskustaan tupakka-askin ja tarjosi siitä ensin blondille ja sitten hänen ujommille kavereilleen.

“Tunnetteks te noi Loveshockin kundit?” Kysyi blondi.

Mika vastasi “Joo, kyllä me aina silloin tällöin niitä nähdään. Ja te olette ilmeisesti niiden faneja?”

“Joo, niitten rumpali on meidän koulusta.”

“Vai niin, vai niin…”

Toiset tytöt antoivat blondin hoitaa puhumisen ja keskittyivät itse tupakoimaan aikuisen näköisinä. Tytöt näyttivät siltä että olisivat koulunsa bileissä varmasti ykkösketju, mutta eivät vielä olleet karaistuneet oikeassa aikuisten yöelämässä.

Teemun katse hiipi blondin somaan pieneen tissivakoon ja minihameen verhoamaan napakkaan peppuun. Hän näki tytön raikkaan nuoren viattomuuden, jota ei halunnut turmella, mutta tiedosti samalla että tämä olisi varmasti muutaman vuoden kuluttua erittäin haluttava.

Ilmeisesti Valtteri ajatteli jotain samansuuntaista, koska tämä kysyi tytöiltä himokas kiilto silmissään “Kiinnostaisko teitä käydä tuolla bäkkärillä moikkaamassa kundeja? Ne varmaan ihan mielellään juttelisi teidän kanssa.”

Tytöt katsoivat toisiaan innoissaan. Teemu arveli mielessään, että nämä olivat varmaan viimeksi olleet yhtä innoissaan Twilight -elokuvatrilogian viimeisen osan ensi-illassa.

Teemu arveli että takahuonevierailu voisi kuitenkin olla hyvä idea. Tytöistä olisi varmaan jännittävää juoda pari siideriä bändin poikien kanssa, eikä pojillakaan varmaan olisi mitään sitä vastaan että saisivat hetken paistatella söpöliinien ihailussa. Pitäisi vain huolehtia siitä ettei Valtteri rupeaisi juottamaan tytöille teräviä, puhumattakaan minkään muiden aineiden tarjoamisesta.

Mika kuitenkin puuttui peliin. “Se ei valitettavasti nyt natsaa. Me lähdetään tästä just eteenpäin.”

Mika tumppasi tupakkansa ja näytti Valtterille peukalollaan merkin kohti kopin ovea. “Raps raps.” hän komensi.

Valtteri ei totellut “Eihän meillä ole mihinkään kiire. Mitä sä oikein sekoilet?”

“Meillä on tänään vielä paljon puhuttavaa, joten aletaanpas nyt mennä.”

Valtteri sanoi tytöille “Toi kuvittelee joskus et se voi käskee meitä, mutta älkää välittäkö siitä. Miten on mennäänkö?”

Tytöt katsoivat toisiaan epäröiden. Mika sanoi Valtterille. “Me lähdetään nyt! Onko selvä?!”

“Ei vitussa ole! Sä voit lähtee himaan hinkkaan munaas, mut mä ajattelin tänään pitää hauskaakin. Me mennään nyt tonne vitun takahuoneeseen!”

Tytöt katsoivat toisiansa ja kumartuivat ympyrässä nopeaan neuvonpitoon. Blondi toimi edelleen puhenaisena “Joo, no me mennään nyt kuitenkin tonne pöytään. Oli kiva jutella. Kiitos tupakasta.”

Tytöt poistuivat kopista. Valtteri sanoi Mikalle “Vitun ilonpilaaja. Tää olis voinut olla hauskaa.”

Mika oli haudanvakava “Tää oli nyt sun osalta tässä. Ole hyvä ja poistu, tai tee ihan mitä huvittaa, mutta mä en halua olla enää missään tekemisissä sun kanssa.”

“Häh? Mitä sä sekoilet? Mehän vaan juteltiin pikkasen.”

“Ja mä olen antanut sulle niin monta mahdollisuutta skarpata, ettei siinä ole mitään järkeä. Me jatketaan nyt Teemun kanssa meidän hommia ja sä voit mun puolesta mennä sinne himaan runkkaamaan, kun ei susta mihinkään muuhunkaan taida olla. Joku ottaa suhun yhteyttä ja kertoo mitä sä seuraavaksi teet.”

“No haista sinä paska!”

Valtteri lähti ovet paukkuen ulos baarista. Teemu tunsi hieman myötätuntoa, olihan heillä Valtterin kanssa sentään pitkä yhteinen menneisyys.

Mikakin näytti kiihtyneeltä. Hän sanoi “Sä et saa olla enää missään tekemisissä ton pellen kanssa. Sä voit vaikka saman tien poistaa sen numeron sun kännykästä.”

“Mitä sille nyt tapahtuu?”

“Sille keksitään joku homma mitä se saa tehdä ja sille tehdään selväksi että sen kannattaa pitää turpansa kiinni.”

“Ai se saa kuiteskin vielä jatkaa?”

“Saa se jatkaa, mutta ei se pääse tekemään mitään siistiä. Tässä hommassa on aivan helvetin tärkeätä että porukka tottelee niiden esimiestä. Tällasen niskuroinnin jälkeen sen tulevaisuus on mennyttä. Mutta kun näihin hommiin kerran lähtee mukaan, niin näissä yleensä myös pysytään. Että jotain senkin pitää ryhtyä duunaamaan. Sä voit nyt poistaa sen numeron sun kännykästä.”

“Ai nyt heti?”

“Kyllä.”

Teemun ei auttanut muu kuin totella. Hän poisti Valtterin tiedot puhelimestaan. Mika päätti että oli aika lähteä kämpille ja lupasi heittää myös Teemun kotiin.

Matkalla Yliskylään Mika palasi äskeiseen. “Just tän takia ei pitäis ikinä värvätä porukkaa mukaan liian nopeasti. Ei voi ikinä olla varma kellä kestää pää ja kuka pystyy tottelemaan suoria käskyjä.

Mutta se hyvä puoli tässä on, että nyt me voidaan ryhtyä tositoimiin, kun ei täydy pelätä että se yksi ryssii kaiken. Mä itseasiassa uskon, että se alitajuisesti halusi tulla erotetuksi, kun se tajusi ettei se kestä niitä aineita mitä mä teille hoidin.”

Myös Teemun oli vaikeata ymmärtää Valtterin käyttäytymistä. Tämä oli joskus saattanut olla pikkuisen turhan leuhka, mutta yleensä kuitenkin ymmärtänyt järjellänsä missä mennään. Miten hän ei nyt ollut pystynyt pitämään egoansa aisoissa?

Mika ja Teemu saapuivat Teemun talon eteen. Mika ojensi Teemulle pienen nyytin hunajaa. “Siinä sulle vähän imelää. Jos meinaa ruveta vituttaan liikaa.”

Teemu ajatteli mielessään, että eiköhän tässä oltu jo käytetty ihan tarpeeksi huumeita tämän viikonlopun osalta, mutta otti kuitenkin nyytin vastaan.

Mika sanoi “Me tehdään nyt silleen, että sä voit pitää koko ensi viikon vapaata duunista. Mun pitää järjestellä asioita. Mä otan suhun yhteyttä sitten kun selviää miten me jatketaan tästä.

Ainoa mitä sun pitää tehdä, on että käyt Ristolla kuvauttamassa kuuppasi ja sitten sun pitää myös käydä tapaamassa Lissua siellä osastolla. Sieltä soitettiin että sen pitää saada jutella sun tai Valtterin kanssa.”

Teemu nyökkäsi ja painui kämpille. Kun hän seuraavana päivänä heräsi, tuntui hunajan vetäminen jo huomattavasti paremmalta idealta. Lopulta hän oli koko viikonlopun pöhnässä. Menetetty ystävyys ei tuntunut missään verrattuna huumeen tuomaan lohtuun.

10. Luku ->

Sisällys ->

Etusivu ->