20. Luku

Pian Teemun kyyti oli Auroran sairaalan edessä. Poliisit nostivat hänet ulos autosta ja luovuttivat hänet kahdelle haudanvakavalle miespuoliselle sairaanhoitajalle. Nämä istuttivat hänet pyörätuoliin ja työnsivät hänet sisään sairaalan ovista.

Teemu ei edes harkinnut tekevänsä vastarintaa. Hän nuokkui väsyneenä tuolissa, kun häntä työnnettiin pitkin sairaalan käytäviä. Lyhyen hissimatkan ja parin käännöksen jälkeen oltiin osaston 20-1 lukitulla sisäänkäynnillä. Toinen hoitajista soitti ovikelloa ja kohta sitä tuli avaamaan lihaksikas, kalju ja pukinpartainen hoitaja.

Väsymyksensä läpi Teemu huomasi että hoitaja katsoi häntä varuillaan, kuin arvioiden minkälaiseen väkivaltaan hän voisi kyetä. Teemu ihmetteli mistä tämä oli saanut päähänsä että hän olisi millään tavalla aggressiivinen.

Teemu vietiin suoraan osaston eristyshuoneeseen, jossa hänet kiinnitettiin kovaan sänkyyn ranteista ja nilkoista. Hoitajat poistuivat huoneesta ja Teemu ei voinut muuta kuin maata alastomana ja katsella valkoista kattoa yläpuolellaan.

Lyhyen odotuksen jälkeen huoneeseen tuli pitkään valkoiseen takkiin pukeutunut lääkäri. Tämä oli noin neljäkymmentävuotias, hyvin tavallisen näköinen mies, jolla oli luonnonkiharat lyhyeksi leikatut hiukset ja paksut silmälasit. Lääkäri ja Teemu katsoivat toisiaan silmiin ja lyhyen välähdyksen aikana Teemu näki että lääkäri oli pesunkestävä nörtti. Lääkäri puolestaan havaitsi millaiseksi mieheksi Teemu hänet arvioi.

Lääkäri repäisi teipin pois Teemun suun edestä ja katsoi Teemua ilman pienintäkään myötätuntoa, niin kuin perhosten keräilijä voisi katsoa kokoelmansa uusinta yksilöä. “Mitenkäs täällä jaksetaan?” tämä kysyi.

Teemu vastasi “Eipä täs ihmeitä, vähän tekis mieli raapia selkää, mutta se ei nyt oikeen onnistu.”

Lääkäri oli hetken hiljaa, vaikuttaen suunnittelevan kuinka ottaisi tilanteen hallintaansa. 

“Mitäköhän minun pitäisi tehdä sinun kanssasi?”

“Mieti ihan rauhassa, mulla ei ole kiire mihinkään.”

Lääkäri oli selvästikin odottanut nöyrempää potilasta.

“Sinun kannattasi ruveta ottamaan tämä tilanne vakavissaan. Tässä tehdään nyt tärkeitä päätöksiä sinun elämästäsi.”

“No tee sitten joku päätös äläkä lässytä. Et sä varmaan mun mielipiteestä ole oikeasti kiinostunut.”

“Yritähän nyt puhua asiallisesti. Jos sinä et pysty hillitsemään itseäsi, voi olla että tämä eristys jatkuu hyvinkin kauan.”

Teemu ei enää jaksanut esittää yhtään mitään.

“Älä kuule yhtään mahtaile. Sä et ole kuin säälittävä sössöttäjä joka on täällä osastolla kuningas, mutta tuolla todellisessa maailmassa pelkkä kynäniska. Sä et ole saanut valtaasi toisilta ihmisiltä, vaan sen on antanut sulle yhteiskunta, siitä hyvästä että sä jaksoit käyttää viisi vuotta parasta nuoruuttasi lukemalla jotain helvetin pitkästyttäviä kirjoja.”

Puhuessaan Teemu huomasi että eristyshuoneen oven takana seisoi hoitaja, joka oli utelias tietämään mitä huoneessa puhuttiin. Hän tajusi pystyvänsä välittämään huoneen keskustelun hoitajan ajatuksiin, samalla tavalla kuin hän oli vähän aikaisemmin vuotanut poliisien viestiliikenteen tavallisille ohikulkijoille. Lääkäri ei huomannut mitään, kun Teemu vaivihkaa aukaisi kanavan hoitajalle. 

Lääkäri oli ilmeisen ärsyyntynyt “No mutta tilanne on nyt kuitenkin se, että sinä olet suljetulla osastolla lepositeissä ja minä olen se ihminen joka päättää voidaanko sinut vielä kuntouttaa, vai joudutaanko turvautumaan johonkin pysyvään ratkaisuun.”

Teemu katsoi lääkäriä silmiin ja huomasi että hänen suuhunsa tuli jostain sanoja. Hän antoi niiden virrata ulos.

“Joo joo, nauti nyt joka hetkestä. Niinkuin sä nautit siitä kun sä saat istua omassa työhuoneessasi tärkeiden paperien ja tärkeiden kirjojen kanssa, sen näköisenä kuin sulla olisi koko ajan jotain tärkeätä tekemistä.

Ja miten sä äsken nautitkaan siitä kun hoitaja tuli kertomaan sulle että mä olen nyt täällä vaarattomassa tilassa, niin sitten sä sait kohottaa katseesi ja sanoa vakavana “Kiitos.” Just sellaisella sävyllä, että sä olet esimies ja hän on alainen.

Ja sitten kun sä kuitenkin halusit antaa odottaa itseäsi vähän aikaa, niin sä menit vielä hetkeksi nettiin selaamaan Hesarin uutisia, kun et keksinyt muutakaan tekemistä. Koska sä olet mielestäsi niin helvetin tärkeä ihminen, ettet sä todellakaan singahda mihinkään.”

Lääkäri katsoi Teemua. Hänen kasvonsa olivat peruslukemilla, mutta hänen silmänsä olivat laajentuneet vihasta. Teemu havaitsi että hänen ja lääkärin keskustelua kuunteleva hoitaja oli kertonut toisillekin osaston työntekijöille, että Teemu välitti hänelle sen mitä eristyshuoneessa puhutaan. Teemu tajusi että nämäkin paloivat uteliaisuudesta saada kuunnella. Siksi hän vaivihkaa otti heidätkin mukaan.

“Eikä niitä sun koulukiusaajia kiinnosta että sulla on kämppä Töölössä ja Audi parkkihallissa. Ne unohti sut saman tien kun ne sai päättötodistuksen käteensä. Jos sä törmäisit niihin kadulla, niin sä olisit niille edelleen se sama tylsimys mikä sä olit koulussakin. Mutta sua sen sijan riivaa vieläkin se häpeä jota sä joudut loppuelämäsi pakenemaan, kun et koskaan pystynyt panemaan niille kovaa kovaa vastaan.

Ja kuule et sä viime viikonloppuna siellä raflassa tehnyt vaikutusta siihen tarjoilijaan, kun sä maistoit sitä punkkua ja yritit niin täysin vakavana näyttää siltä että sä muka ymmärrät viineistä jotain. Se on koko ikänsä katsellu ihmisiä ja se näki saman tien sun läpi. Se ties täsmälleen millainen keissi sä olet ja miten sua pitää kohdella että sulta saa tippiä. Sen hymy ei ollut mitään muuta kuin ammattimainen palveluhymy. Ei se todellakaan pitänyt susta ihmisenä, saatika miehenä.

Sustahan näkee kuka tahansa että sä et ole saanut pillua vuosiin, vaikka sä olet niin helvetin tärkeä ihminen. Sen takiahan sä niiden potilaidenkin tissejä kyyläät ja luulet että niihin tekee vaikutuksen kun sä otat ne vastaan ikiomassa työhuoneessasi ja puhut rauhallisen harkitusti, niinkuin sä tietäisit täsmälleen mitä olet tekemässä. Vaikka ainoa mitä sä pystyt ihmisille antamaan, on joku lääkevalikoima minkä sä olet lukenut kirjasta, että saattaa mahdollisesti toimia.

Ja kyllä, olisithan sä saanut pillua siltä hyvännäköiseltä itseään viiltäneeltä isää kaipaavalta tyttöparalta. Ja miten se polttaakaan sun mielessä. Ethän sä ole viime aikoina tumputtaessas ketään muuta miettinytkään. No joo, se on vasta viisitoistavuotias, mutta ei kai alaikäisen kanssa runkkaaminen ole paljon pahempi juttu kuin se raiskausporno mitä sä katot niin usein kuin kehtaat.”

Lääkäri katsoi Teemua kauhistuneen näköisenä. Teemulla ei ollut aavistustakaan siitä mistä sanat tulivat hänen suuhunsa, mutta ilmeisesti ne osuivat maaliinsa, koska lääkärin poskia alkoi punottaa.

“Että uhkaile nyt vaan, mutta mitäpä sä luulet että mä teen sitten kun mut vapautetaan näistä siteistä? Oletko sä ajatellut sitä?”

Lääkäri näytti voitonriemuiselta. “No niin. Nyt sinä astuit ankarasti kielletylle alueelle. Väkivaltaa kohtaan on nollatoleranssi.”

“Mikä vitun väkivalta? Mähän vain kysyin että mitä sä luulet että mä teen sitten kun mut vapautetaan. Enhän mä tee mitään muuta kuin heitän pari kuperkeikkaa ja meen baariin päiväkaljalle. Toi väkivaltatulkinta oli ihan vaan sun omassa päässäsi.”

“Niinpä niin, hyvä yritys.. Mutta sinä olet niin arvaamaton ja yhteistyökyvytön, että sinut täytyy nyt saada rauhoitettua. En olisi halunnut tehdä tätä, mutta sinulle täytyy valitettavasti antaa Zeta-piikki.”

“Ai kiva, saaks siitä hyvätkin kiksit?”

“No se ainakin rauhoittaa sinut. Pysyvästi.”

“Ai ne on antanut sulle noin paljon valtaa. No anna palaa sitten.”

Teemu tajusi että osaston hoitajat olivat hänen puolellaan. Hän kuuli heidän ajatuksiaan.

“Toi sano sen just niinkun se on, meidän lekuri on aivan helvetinmoinen tärkeilijä.”

“Ja se kuvittelee ettei me tajuta sitä. Sillä ei ole aavistustakaan mitä siitä puhutaan pikkujouluissa.”

“Meinaako se oikeesti antaa sille Zombikuurin? Mitä pahaa se muka on tehnyt?”

Lääkäri avasi huoneen oven ja sanoi oven takana seisovalle hoitajalle. “Janne, tuo Z-piikki.”

Hoitaja vastasi “Sääntöjen mukaan poliisijohtajan täytyy hyväksyä lobotomia.”

“Onko sinulla kuulossa vikaa? Minä sanoin että hae se piikki!”

“Heti kun poliisijohtaja on hyväksynyt sen.”

“Perkele, minä haen sen itse!”

Lääkäri lähti kiivaasti pois ja palasi kohta takaisin injektioneulan kanssa. Hän repi sen kääreistään ja valmistautui pistämään Teemua, kun jokin murskaavan voimakas ajatusääni sanoi “Mitä se Hussi luulee tekevänsä?”

Lääkäri pysähtyi kuin seinään ja näytti siltä että häneltä saattoi päästä hätäpieru. “Oo-olen tekemässä vaarattomaksi tätä kapinallista. Olen tutkinut hänet huolellisesti ja kävin hänen kanssaan keskustelun, jonka seurauksena päädyin…”

“Ei tarvitse selittää, voit poistua.”

“Minä…”

“Voit poistua.”

Lääkäri luikki pois huoneesta ja sulki oven perässään. Myöskään hoitajat eivät enää edes yrittäneet kuunnella huoneen tapahtumia. Teemusta tuntui siltä että huoneessa oli läsnä kuulustelija, joka oli kovuuden ja auktoriteetin suhteen jostain aivan eri todellisuudesta kuin yksikään hänen aiemmin kohtaamistaan olennoista.

Teemu yritti kuulla tai nähdä kuulustelijan, mutta huone oli täydellisen hiljainen. Se olisi voinut leijua avaruudessa maata kiertävällä radalla. Teemu tajusi että häntä katseli joku sellainen jolta hän ei pystyisi salaamaan mitään.

Sitten Teemu tunsi aivan minimaalisen mielenliikahduksen ja havaitsi että häntä tarkkailtiin katossa olevasta palovaroittimesta. Hän tajusi että kuulustelija oli yllättynyt siitä että Teemu onnistui paikallistamaan hänen sijaintinsa. “Tarkka poika.” oli Teemu kuulevinaan.

Sitten Teemu kuuli sisällään vakaan äänen.

“Sinä olet siis kuuluisa Pehmis? Minun työpöydälläni on paksu pino raportteja sinusta.”

“Joo, se olen ilmeisesti minä.”

“Ja sinä olet viime kuukausien aikana käyttänyt laittomia huumeita, harrastanut holtitonta seksiä, ajanut ylinopeutta, sekoillut humalassa, tunkeutunut laittomasti poliisien radiotaajuuksille, paljastanut ihmisille huippusalaista tietoa, yllyttänyt vastustamaan poliiseja, tapaillut kapinallisia taistelijoita, saanut terroristikoulutusta. Ihan vain tärkeimmät rikkeet mainitakseni.”

“Joo, no toi nyt kuulostaa tietty aika pahalta..”

“Sinusta on myös poistettu luvattomasti erilaisia hallintalaitteita, kuristimia ja hälyyttimiä. Ja sinun päähäsi on tehty paljon muitakin laittomia rosvovirityksiä.”

“Mä en voi puolustautua muuten kuin sillä, että mä en ole tietoisesti rikkonut yhtäkään sääntöä.”

Kuulustelija vaikeni ja loi Teemuun ankaran katseen, joka polttaa pois kaiken valheen ja esittämisen. Teemu ei edes yrittänyt vastustella katsetta, vaan antoi sen tutkia mieltänsä. Hänen ajatuksiinsa alkoi nousta muistoja menneisyydestä.

Hän muisti kuinka kerran näki vierestä skinheadin potkivan puliukkoa, mutta ei uskaltanut mennä väliin. Hän muisti kuinka oli mennyt ilman lupaa siskonsa huoneeseen tonkimaan tämän kaapeista itselleen katsottavaksi DVD-elokuvaa. Hän muisti kuinka oli valehdellut Tallinanristeilyllä tapaamalleen tytölle ummet ja lammet saadakseen tältä pillua.

Häpeällisiä mieikuvia laukkasi Teemun mielessä ja sitten oli taas hiljaista. 

Teemu sanoi “Mä en todellakaan ole ylpeä noista jutuista. Ja ei tossa edes ole läheskään kaikki vielä. Ei edes pahimmat. Mä esimerkiksi..”

Kuulustelija keskeytti “Ei tarvitse tehdä enää lisätunnustuksia. On kyllä tullut harvinaisen selväksi, että sinä olet tehnyt paljon typeryyksiä elämäsi aikana. Mutta kukaan ei ole täydellinen. Ja jos kaikki pahimmatkin typeryytesi kerrottaisiin koko maailmalle, pystyisit kuitenkin jatkamaan elämääsi. Se olisi sinulle noloa, mutta voisit kuitenkin elää itsesi kanssa. Kaikki tekevät virheitä, yleensä sen mukaan millaisista oloista tulevat.

Äläkä nyt ainakaan siitä huolehdi, että sinun tekisi joskus mieli raiskata erinäisiä kopeita naisia. Jokaisessa kunnon miehessä on sentti raiskaajaa. Ota ihan rennosti senkin suhteen.”

Teemun olisi tehnyt mieli myötäillä kuulustelijaa, mutta hän tunsi sisällään ettei voinut olla samaa mieltä. Hän ei kerta kaikkiaan ollut koskaan elämänsä aikana haaveillut kenenkään raiskaamisesta. Hän ei ehtinyt sanoa mitään, mutta ymmärsi että kuulustelija oli nähnyt hänen aidon välittömän reaktionsa jota hän ei olisi voinut edes yrittää väärentää. Hän tajusi myös, että tämä oli kuulustelun ensimmäinen kysymys jolla oli todellakin väliä.

Teemu tajusi että hän oli juuri oppinut salaisen kuulustelutekniikan. Hän alkoi pelätä että saa tietää yhä enemmän salaista tietoa ja on siksi aina vain vaarallisempi. Kuulustelija kuitenkin sanoi.

“Ei tässä sinua olla tappamassa. Mutta sekin oli yksi vaihtoehto. Älä unohda sitä koskaan. Tämä ei ole mitään leikkiä. Ja se valehtelu on oikeasti huono asia. Se vieraannuttaa ihmiset toisistaan.”

Kuulustelija oli hetken hiljaa. Teemu yritti parhaansa mukaan kuunnella ja olla tarkkaavainen. Silloin hän huomasi, että kuulustelijan sisällä oli jokin kipeä muisto. Hän yritti heti perääntyä, koska olisi kenen tahansa muunkin kanssa halunnut olla hienotunteinen. Hän ehti kuitenkin tuntea jonkin syvän surun.

Teemu tunsi että kuulustelija arvosti hänen hellää asennettansa. Tämä sanoi “Minäkin olen joskus ollut nuori. Kukaan ei ole pitkään aikaan nähnyt sitä muistoa.”

Teemusta tuntui että kuulustelu oli menossa hänen kannaltaan hyvään suuntaan. Hän yritti löytää mukavan asennon remmeissä, mutta se ei ollut mahdollista. Hän kysyi “Voitaiskohan mut pian jo päästää irti?”

“Odotetaan vielä vähän aikaa, etteivät hoitajat ala ihmetellä. Nyt otamme mukaan toverisi. Anna minun hoitaa puhuminen, äläkä sano sanaakaan. Sinä saat vaihteeksi olla kuulija.”

Kuulustelija oli puhunut Teemulle ystävällisellä äänellä, mutta vaihtoi nyt autoritääriseen ja kovaan ääneen ja sanoi “Otetaan Sutina mukaan lähetykseen.”

Teemu tajusi että Aino oli Pasilan poliisitalon putkassa ja että  tämänkin seurana oli samanlainen korkean auktoriteetin kuulustelija kuin eristyshuoneessa hänen kanssaan.

Pasilan kuulustelija sanoi “No niin, me saimme kiinni sinun rikostoverisi. Aivan kuten sanoimme saavamme.”

Aino kysyi hädissään “Teemu oletko sä tosiaan siellä?”

Auroran kuulustelija antoi Teemulle huomaamattoman merkin että tämä voi vastata. Teemu sanoi “Aino. Mä olen täällä.”

Aino sanoi kiihkeästi “Mä en ole kertonut niille mitään. Älä säkään sano yhtään mitään.”

Pasilan kuulustelija selitti “Tämä rassukka on koko viimeisen tunnin ajan yrittänyt olla edes ajattelematta rakasta oppi-isäänsä.”

“Minä suojelen Mestari Abraxasia vaikka omalla hengelläni!” julisti Aino.

“Ei sinun sitä Jaskaa tarvitse suojella. Me kyllä tiedämme täsmälleen kuka hän on, missä hän on ja mitä hän tällä hetkelläkin tekee. Hän on pelkkä keskinkertaisuus, joka sai kykynsä vain ja ainoastaan koska sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaseen aikaan. Me annoimme hänelle tekniikat joilla on yksinkertaista manipuloida tavallista ihmismieltä. Hän osaa olla erittäin vakuuttava, mutta helppoahan se on, kun pääsee suoraan toisen pään sisään.

Teemunkin kanssa Jaskan piti vain heittää nopea rutiinikeikka, mutta sitten hän huomasi ettei kyseessä olekaan mikään tavallinen nuori mies. Hän tajusi että täällähän tulee tapahtumaan kaikenlaista ja otti Teemun projektikseen, koska uskoi hyötyvänsä siitä itse.

Jaska on vanha likainen mies. Hän panee ihmiset kumartamaan itseään ja tekemään erilaisia sopimattomia palveluksia itselleen. Eikä anna ilmaiseksi pisaraakaan viisautta. Hän ei halua kenenkään toisen pääsevän omalle tasolleen.

Jo silloin kun me ensimmäistä kertaa meditoimme hänen kanssaan, kiilsi hänen vastenmielisissä ajatuksissaan ainoastaan se, kuinka hän voisi hyötyä uusista taidoistaan ja kuinka salata tämä todellinen halunsa meiltä.

Erityisen iljettävää on hänen tapansa käyttää seksuaalisesti hyväkseen aloittelijoita. Hänelle kelpaavat niin miehet kuin naisetkin, mieluiten nuoret ja hehkeät, juuri sellaiset kuin te kaksi. Jonain päivänä tulette vielä ymmärtämään kuinka ällöttävä se teidän masturbointijuttunne oli.

Aina välillä me pelottelemme häntä, jotta hän kuvittelisi olevansa tärkeä. Hän luulee monta kertaa olleensa vähällä jäädä kiinni, mutta me päästämme hänet aina pakoon. Nytkin hän on linnottautunut Annankadun Omenahotelliin ja luulee jokaista pientä ääntä hyökkääväksi iskuryhmäksi. Hänestä on ollut meille paljon hyötyä, mutta jonain päivänä me varmaankin annamme hänen jäädä kiinni, jotta Poliisitkin saisivat välillä onnistumisen kokemuksia.

Jaska on niin surkea tapaus, etteivät edes Rosvot halua häntä joukkoonsa. Sen takia he eivät koskaan ole edes ilmaisseet itseäään hänelle. Todellisuudessa sinä, Aino pieni, olet henkisesti huomattavasti Jaskan yläpuolella. Sinä olet aito kapinallinen. Yksi harvoista.

Mutta se kapinallisiksi itseään kutsuva ompelukerho joka on ollut elämäsi suurin sisältö, on täysin meidän otteessamme. Me pidämme yllä harhaa kapinasta, jotta kaikki kriittiset ajattelijat liittyisivät siihen, eivätkä rupeaisi todella käyttämään omia aivojansa.

Suurin osa kapinallisista on pelkkiä pipertäjiä, joita kiinnostaa ennen kaikkea heidän oma egonsa, toisten ihailu ja pieni jännitys, mutta jotkut heistä haluaisivat aivan oikeasti muuttaa asioita. On hyvä antaa heidän luulla että he voivat tehdä jotain.

Ja kun me nyt annamme Jaskan taas kerran päästä pakoon, tulee hän ylpeänä kertomaan toisille mestareille, kuinka hän pelottomasti toimimalla löysi tarkoin varjeltuja salaisuuksia Teemun mielestä. Ja sitten kapinalliset voivat seuraavaksi tuhlata aikaansa suunnittelemalla hyökkäystä sähköolentojen komentokeskuksen takaporttiin, jota ei tietenkään edes ole olemassa.

Sen sinulle kerrotun sähköolento -tarinanhan me muuten kopioimme lähes suoraan Matrixista. Ihmiset uskovat joskus niin typeriä juttuja, että me emme tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ja sitä mukaa kun he ymmärtävät että heidän entiset uskomuksensa eivät olekaan totta, keksimme me uusia valheita niiden tilalle.

Systeemimme on idioottivarma. Ja vaikka ihmiskunta jonkun yliluonnollisen ihmeen kautta kuulisi totuuden, olisitte silti avuttomia. On hyvä syy sille, että maapallo sijaitsee autiossa galaksissa pimeän aineen ympäröimässä avaruudessa.”

Aino kysyi “Onks toi kaikki muka totta? Ketä te sitten olette?”

“Me olemme vartijoita. Meillä on tämä vihoviimeisen surkea työ hallita tätä vankilaa, johon tuodaan ne olennot joita kunnon kansalaiset olemisen ytimessä eivät halua nähdä ympärillään.”

“Ai että maapallo on joku iso vankila vai?”

“Vankila tai helvetti. Mutta me puhumme mieluummin vankilasta, koska sanalla helvetti on niin Jahvelainen lataus.”

“Mitä pahaa esimerkiksi mä sitten olen tehnyt, että mut on pitänyt lähettää helvettiin?”

“Se on juuri se läksy joka sinun täytyy itse oppia.”

“Eikö olisi helpompi, jos te vain kertoisitte totuuden?”

“Jos me kertoisimme sinulle totuuden, niin sinä käyttäytyisit hyvin ainoastaan pelosta. Me emme halua tehdä teistä tottelevaisia koiria. Me haluamme että te kasvavatte aikuisiksi, jotka voivat jonain päivänä palata yhteiskuntaan. Jos ei tässä elämässä, niin sitten seuraavassa tai sitä seuraavassa.”

Aino kysyi taas “Ja mistä me tiedetään ettei toikin ole valhetta?”

“Te ette tietenkään voi olla varmoja siitä onko tämä kaikki totta. Mutta teidän kannattaa kuitenkin kunnioittaa meitä, koska me todellakin käytämme ylintä valtaa tällä planeetalla.”

“Keitä te sitten olette? Oletteko te jotain avaruusolentoja?”

“Me olemme tavallisia ihmisiä, jotka uhrasivat itsensä ihmiskunnan puolesta. Me annoimme tappaa itsemme jo elinaikanamme. Siksi meidän mielemme ovat täydellisen hiljaiset. Siksi meillä ei ole yhtäkään itsekästä halua ja siksi teidänkin on mahdotonta valehdella meille. Me kuulemme kaikki teidän todelliset lapselliset ajatuksenne.

Ja Teemusta olisi voinut tulla yksi meistä. Mutta hän meni rikkomaan esimiehensä suoraa komentoa. Lain tärkeimpiä määräyksiä on esimiehen käskyjen noudattaminen. Hän tulee vielä suremaan, kun ymmärtää mistä jää paitsi.”

Aino puuskahti “Eli tyyppi saa olla millainen vaan kusipää, kunhan noudattaa jotain mielivaltaisia sääntöjä? Ei kuulosta paljon paremmalta kuin se miten me nytkin eletään. ”

“Olemisen ytimen laki ei ole mielivaltainen. Se on viisautta ja järjestystä. Se suojelee heikompaa vahvemman ylivallalta ja rauhanomaista olentoa väkivaltaisilta. Se on siunaus, jonka ulkopuolella on vain kaaos ja anarkia. Lakia on kirjoitettu pieni ikuisuus ja sen ovat säätäneet olennot jotka ovat jumalia ihmisten jumalien jumalille. Ehkä siinä siis voi olla jotain hyvää.

Mutta sääntöjen on oltava kaikille samat. Miksi kenenkään pitäisi noudattaa lakia, jos siitä tehtäisiin poikkeuksia jonkun toisen kohdalla?”  

Aino kysyi “Miksi te kerrotte meille kaiken tämän? Mitä te aiotte tehdä meille?”

“Me olemme päättäneet tehdä teistä elämänkumppanit meidän palvelukseemme.”

“Anteeksi vain, mutta minä kyllä valitsen itse oman mieheni.”

“Teidän suhteenne ei tarvitse olla romanttinen. Teidän ei tarvitse edes pitää toisistanne. Mutta vapauteen te pääsette vain yhdessä.”

“Ai että mun pitäisi elää loppuikäni ton ylikiltin pöljän kanssa?”

“Sinun voi olla vaikeata uskoa tätä, mutta jossain päin maailmankaikkeutta kiltteys on erittäin toivottava ominaisuus.”

“Mutta kun se on yhtä kiltti kaikille. Niinkuin joku pikkupoika. Mä en halua kasvattaa itselleni omaa miestä.”

Teemu ajatteli “Jahas ja päästiin sitten taas morkkaamaan mua. Johan tässä hetki oltiinkin jossain muussa aiheessa.”

Pasilan kuulustelija sanoi “Teemun lempeässä mielessä on mukavaa meditoida. Hän ei lisää mitään siihen mitä näkee, eikä likaa totuutta apinan kuolalla. Hänen silmistään lähtee rehellinen laser, joka porautuu asioiden ytimeen ja paljastaa totuuden. Hän on ollut viimeisten kuukausien aikana sellaisessa mankelissa jota sinun on mahdotonta ymmärtää. Hän on maksanut nöyryydestään täyden hinnan.”

“Joo, ihan varmasti se on nöyrä ja tottelevainen, mutta minkä mä sille voin ettei se kiinnosta mua miehenä?”

“Hän on paljon parempi kuin ne itsekkäät ja rumat nilkit joille sinä yleensä itseäsi tarjoat. Olisivatpa nämä edes oikeasti vaarallisia, mutta kun he ovat pelkkiä itserakkaita keskinkertaisuuksia, joiden suurin väkivaltasaavutus on ollut käydä vuorollaan tönimässä koulunpihan sylkykuppia.

Voisit myös yllättyä siitä mihin Teemu kykenee. Sinun pitäisi nähdä eräs anaaliseksinauhoitus jonka pääosassa ovat Teemu ja Lotta. Se filmi on kiertänyt laboratoriot kaikilla maailman mantereilla. Teemu ja Lotta voisivat elättää itsensä koko loppuelämänsä pelkästään tekemällä lisää seksinauhoja. Teemu on kansainvälinen pornotähti. ” 

“Ai mitä!? Onks toi muka pannu Lottaa perseeseen? No se Lotta näyttikin just sellaiselta huoralta että se tekee ihan mitä vain.”

“Oletko sinä kaikessa kapinallisuudessasi niin lapsellinen, että sinusta on sopimatonta käyttää omaa seksuaalisuuttansa työvälineenä? Oletko niin sovinnainen, että sinun mielestäsi naisen pitäisi olla siveä synnyttäjä, tai jalat ristissä kituuttava nunna?

Lotta on erittäin sovinistisesta ja raadollisesta kodista. Hänet on kasvatettu uskomaan, että ihmissuhteet ovat aina pelkkiä vaihtokauppoja ja että elämässä mikään ei ole ilmaista. Hän tuntee olevansa täysin korvattavissa ja hänen on vaikea osoittaa herkkiä tunteitansa kenellekään, koska pelkää että niitä käytetään häntä vastaan.

Aika moni ihminen on pohjimmiltaan huora, se vain vaihtelee mitä kukin on valmis myymään. Eikö kuitenkin ole parempi myydä takapuolensa kuin sielunsa?

Lotasta tulee olemaan meille paljon hyötyä. Hyvää huoraa tarvitaan aina, saatika sitten luksushuoraa. Me aioimme itse asiassa ensin tehdä Lotasta Teemun kumppanin. Hänestä olisi tullut erinomainen pari Teemulle. Hän on poikkeuksellisen älykäs ja vieläpä joukkuepeluri. Mutta jostain syystä sinä vetoat enemmän Teemuun, älä kysy meiltä miksi. Mutta muista että sinä pääsit mukaan Teemun siivellä, eikä toisinpäin. Hän saattaa olla vähän yksinkertainen, mutta hän on teistä kahdesta se jolla on merkitystä isossa kuvassa.”

Teemun mielessä kävi ajatus “Olisikohan Lotta sittenkin parempi kumppani, kun tuo Aino ei pidä minua minään?” Jostain syystä Aino kuuli juuri tämän ajatuksen, vaikka Teemu yritti koko ajan keskittyä olemaan hiljainen.

“Katsokaa nyt se on jo hylkäämässä minut! Sellainen se on se teidän kultapoika.”

“Sinun lapsellinen ruikutuksesi saa nyt loppua! Me kyllä tiedämme, millainen itselleen valehteleva itserakas pikku pimu sinä olet. Olet olevinasi luonnollinen, mutta ehostat itseäsi joka aamu puoli tuntia ennen kuin uskallat astua ovesta ulos. Olet muka itsenäinen nainen ja luonnonsuojelija, mutta sinun isäsi maksaa sinun Intianlentosi ja antaa rahaa vaatteisiin joita sinulla on muutenkin liikaa.

Ehei, sinä olet pelkkä hemmoteltu kakara. Äskenkin kun tuli puheeksi että sinusta ja Teemusta tehdään pari, oli ensimmäinen ajatuksesi se että mihin saat vaatteesi säilöön, kun Teemulla on niin pieni asunto. Sinun kannattaa mahdollisimman pian opetella ottamaan suihin yhtä hyvin kuin Lotta, koska muuten sinusta ei ole kenellekään mitään hyötyä.”

Aino kuulosti ahdistuneelta “Mikset sinä sano mitään Teemu? Mikset sinä puolusta minua?”

“Hän ei esitä sankaria, koska ymmärtää että se olisi vain lapsellinen romanttinen ele joka ei johtaisi mihinkään. Sinunkin kannattaisi vähitellen käsittää, ettei teillä kertakaikkiaan ole mitään mahdollisuutta meitä vastaan. Emme haluaisi kohdella Teemun elämänkumppania epäkunnioittavasti, mutta älä koettele meidän kärsivällisyyttämme.”

“Mitä te sitten teette jos mä en tottele teitä?”

“Ehkä me annamme Teemulle ensimmäiseksi tehtäväkseen laittaa sinut kuriin. Se tekisi hänellekin hyvää.”

Teemu tunsi nopean välähdyksen ja tajusi että Ainon mielessä oli käynyt ajatus, että Kuulustelijat aikovat rankaista häntä käskemällä Teemua panemaan häntä perseeseen. Teemun mielessä välähti nopeasti että tällainen asetelma voisi itse asiassa olla kiihottava, jollain todella pimeällä tavalla.

Teemu huomasi että Aino suuttui, mutta kuitenkin vain yhdeksänkymmentäyhdeksänprosenttisesti. Hän sanoi anteeksipyytävästi 

“Se oli vain ihan lyhyt ajatusväläys, en mä sitä oikeasti haluaisi tehdä.”

Aino kysyi “Miksette te pompota tota vitun pervoa?”

“Häntä on rankaistu jo riittävästi. Sinut täytyy nyt panna ojennukseen.”

“Mä en todellakaan ole antamassa tolle persettä. Mä aion tehdä sen vain sen yhden miehen kanssa, jonka kanssa mä haluan elää loppuelämäni. Ja mä toivoisin että se mies ajattelisi samalla tavalla.”

“No teknisesti ottaenhan Teemu on oikeastaan edelleen anaalineitsyt, koska hän yhtyi Lottaan ainoastaan virtuaalisesti. Mutta jos sinua harmittaa että hän ehti jo tehdä sen jonkun toisen kanssa, niin voihan hän sen sijan tarjoilla sinulle kultasuihkun. Sitä hän ei ole vielä edes ajatuksissaan tehnyt kenenkään kanssa.”

“Mitä vittua? Tehän olette ihan täysin härskejä!”

“Mitä sinä oikein kuvittelit? Etkö ole jo ymmärtänyt, että meille ei ole mikään ajatus vieras? Pedofiliasta nekrofiliaan, me olemme nähneet oksettavimmat teot joihin ihmiset kykenevät. Ja me tunnemme sinunkin viattomat fantasiasi. Ehkä paremmin kuin sinä itse.”

“Aijaa, no kertokaa ihmeessä mullekin.”

“Kuten haluat.”

Aino alkoi säteillä lämmintä seksuaalista väreilyä. Teemu kuuli Ainon äänessä hädän, kun tämä kysyi “Mitä te oikein teette?”

Teemu tajusi että Kuulustelijat tutkivat Ainon alitajuntaa ja hänen syvimpiä seksuaalisia fantasioitansa. Aino vastusteli, mutta ei voinut mitään sille että kiihottui koko ajan enemmän.

“Jaahas, olisihan se pitänyt arvata. Oletpas sinä tuhma pieni tyttö!”

“Lopettakaa! Lopettakaa nyt heti!”

Kohta Aino ei enää pystynyt vastustamaan omasta alitajunnastaan nousevia mielikuvia. Hän alkoi hengittää nopeasti ja lopulta kosketteli itseään.

“Joo, Just noin! Tee se mulle. Ooh..”

Teemu tajusi että Aino oli läpeensä kiimassa ja lähestyi äänekkäästi voihkien orgasmia.

“Aah, mä tuun. Aah!”

Juuri sillä hetkellä Kuulustelijat lopettivat sen mitä olivat tekemässä. Aino huusi “Ette lopeta nyt! Senkin paskat! Jatkatte loppuun asti! Onko selvä!”

Pasilan Kuulustelija sanoi kylmään äänensävyyn “Tältä Teemu hyvä näyttää valmiiksi kiihoitettu pillu. Haluatko jatkaa tästä?”

Teemu oli seurannut tapahtumaa epäuskoisena, mutta Ainon kiihottuminen oli vaikuttanut häneenkin. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa osaa siihen mitä oli tapahtumassa.

Aino vaati “Teet sen! Sä teet sen nyt senkin vitun nössö! Tai mä en ikinä enää halua olla missään tekemisissä sun kanssa!”

Kuulustelijat lopettivat Ainon kiihottamisen. Nopeasti tämä palasi omaksi itsekseen ja alkoi itkeä. “Senkin kusipäät! Senkin vitun kusipäät!”

“Noh, älä nyt pillitä, tämähän oli vain pieni näytös siitä mitä me pystymme sinulle tarjoamaan. Teemu kyllä tekee sinulle kaiken tämän ja vielä enemmän. Hänhän on vallan erinomainen runkkari. Saat varmasti hänet tekemään itsellesi kaiken haluamasi.

Ja sitten kun te kyllästytte lääkärileikkeihin, voimme me tehdä monenlaisia muutoksia teidän tajuntoihinne. Te voitte jopa itse esittää toivomuksia siitä millaisia ihmisiä haluatte olla. Voimme tehdä teistä täydellisen valaistuneita ja yhdistää teidän sydämenne toisiinsa. Teistä tulee toisillenne läheisimmät ihmiset koko maailmassa. Voin luvata, että teidän elämänne alkavat lähiaikoina näyttää hyvin erilaisilta.”

Teemu harkitsi mielessään kuulustelijoiden tarjousta. Aino tiuskaisi “Sua ei sitten näköjään häiritse tässä mikään!”

Teemu ymmärsi että hänen olisi pitänyt olla tapahtuneesta järkyttynyt, mutta hän ei tuntenut yhtään mitään. “Tää homma on menny niin sekavaksi, että mä en enää pitkään aikaan ole tiennyt mitä ajatella yhtään mistään.”

“No se kyllä on tullut selväksi. Sä olet kyllä harvinaisen kylmä jätkä!”

Kuulustelija sanoi “Vielä hetki sitten olit huolissasi siitä että hän on liian kiltti. Ymmärrät varmaan, että hänen on vaikeata osoittaa kiintymystä, jos sinä koko ajan kritisoit häntä.”

“Ihan sama.”

Teemu tunsi Ainon mielipahan ja yritti lähettää hänelle helliä mielikuvia. Aino kuitenkin blokkasi ne vihaisena ja totesi “Toi ei nyt auta.” 

Kuulustelija jatkoi “Kunhan ajattelet tätä hetken ajan, ymmärrät että tämä oli omaksi parhaaksesi. Sinut oli pakko jotenkin murtaa, jotta ymmärrät asemasi. Niinkuin villihevonen on totutettava satulaan. Mutta minä takaan että tämä oli vain pieni isällinen näpäytys, joka kyllä unohtuu sinulta nopeasti.”

“Ollaksenne jotain Jumalan liittolaisia te ette ole kovin kilttejä.”

Kuulustelijoita nauratti.

“Ei, me emme todellakaan ole kilttejä. Miksi olisimme? Me vain teemme sen mitä tarvitsee tehdä. Sinun on pakko myöntää, että sinun asenteesi muuttui aika nopeasti.”

“Pakko ei ole kuin kuolla.”

“Voit toki häipyä, jos sinua ei kiinnosta se elämä jonka me voimme sinulle tarjota. Sellisi ovi on nyt auki. Mutta ymmärrät varmaan hetken harkittuasi, että tämä on tarjous josta et voi kieltäytyä. Siitä hyvästä että te suoritatte meille jotain helppoja tehtäviä, saatte kaiken sen mitä elämältä haluatte. Rahaa, eksoottisia matkoja ja ainutlaatuisen kyvyn ymmärtää toisia ihmisiä.”

“Mikään ei ole sen arvoista että minä olisin tekemisissä tuollaisten sikojen kanssa. Hyvästi.”

Aino astui ulos sellistänsä. Lähtiessään hän vielä sanoi “Teemu, älä usko kaikkea mitä noi sanoo. Ne on vain jotain pikkuhitlereitä. Mä kyllä tunnistan sellaisen kun mä näen sellaisen.”

21. Luku ->

Sisällys ->

Etusivu ->