17. Luku

Heti kotiin päästyään Teemu asensi Ainolta saamansa muistikortin kiinni kännykkäänsä. Välittömästi sen näytölle ilmestyi Muppet Showsta tuttu Kermit -sammakko. Se nuuski ympäristöänsä ja ryhtyi sitten riehumaan niin että savu pölisi, salamia sinkoili ja ruuveja ja roskia lenteli ympäriinsä. Lopuksi sammakko iski Teemulle silmää ja sen viereen aukesi puhekupla jossa luki “Kaikki reilassa.” Se käveli ruudun alareunaan ja istahti aloilleen. Sen käteen ilmestyi iso jointti ja se sanoi “Pössyä kehiin.”

Teemu poltti pesällisen Frankien kukkaa ja odotti mikä olisi sen opetus. Ensin hänestä tuntui ettei aine vaikuttanut yhtään mitenkään ja hän ehti jo hermostua ostaneensa sekundaa. Sitten hän tajusi että aikaa oli kulunut vasta hetki ja päätti antaa aineelle aikaa näyttää voimansa. Hän meni sängylle makaamaan ja oli kohta aivan pilvessä. Puhelimen ruudulla Kermit istui lootusasennossa ja hymyili onnellisena.

Yhtäkkiä Teemu tunsi että huoneeseen ilmestyi joku toinen elävä olento. Hän kuuli sisällään Ainon puhuvan. 

“Sä sait sitten nähtävästi hommattua sitä yrttiä?”

Teemu vastasi “Joo, mä ostin kympin pilvee ja kaks grammaa piriä.”

“Miksi sä piriä menit ostamaan? Mitä sä sillä luulet tekeväsi?”

“No kun se Frankien apupoika tarjos sitä niin…”

“No ei se mitään. Pistä telkkari päälle niin mä selitän mitä seuraavaksi tapahtuu.”

Teemu pani telkkarin päälle, sieltä tuli parhaillaan Pulmusten uusinta.

“Eli sua tosiaan seurataan sun kännykän kautta, mutta toi meidän virus tekee sen ympärille suojakuvun. Sun tarkkailijoille näyttää siltä kuin sä parhaallaan levyttäisit himassa pössyttelemässä.”

Teemu oli jälleen kerran aivan ulkona siitä mitä oli tapahtumassa. Häntä alkoi jo vituttaa olla aina viimeinen joka tietää missä mennään.

“Kuka sä oikein olet? Mikä tää homma oikeen on?”

“Lyhyesti sanottuna: Matrix on totta. Tekoäly on herännyt eloon ja se hallitsee maapalloa. Minä kuulun erittäin pieneen kapinaliikkeeseen ja sinä voit nyt liittyä meihin jos uskallat. 

Tai toinen vaihtoehto on että sä käräytät mut sun entisille pomoille ja katot ottaako ne sut takaisin siitä hyvästä. Eli miten tehdään? Tää on sun ensimmäinen ja viimeinen mahdollisuutesi ja sun täytyy tehdä päätöksesi juuri nyt.”

Teemu ymmärsi että hänellä ei ollut tarpeeksi aikaa eikä tietoa tehdä minkäänlaista järkevää päätöstä. Hänhän vain jutteli päässänsä kuuluvan äänen kanssa, joka saattoi olla tai olla olematta Aino, josta hän ei tiennyt käytännössä mitään. Aino kuitenkin vaikutti hänestä rehdiltä, joten hän päätti mennä intuitiolla. Hän ajatteli “Tässä on viimeiset kuukaudet menty sokkona, niin antaa nyt mennä vielä tämänkin kerran.”

“Okei. Mä oon mukana. Mitä seuraavaksi tapahtuu?”

“Nyt Mestari tulee tapaamaan sua. Hän on se ihana ihminen, joka aikoinaan vapautti minut. Hän tekee sinunkin maailmasi uusiksi. Mutta muista että kaikista tärkeintä on ettei Mestari jää kiinni. Hän ottaa ison riskin aina kun nousee maanpinnalle.”

“Tämä selvä. Hei mitä mun pitäisi ajatella tästä mun kellosta? Mä sain sen mun työkaverilta. Ettei siinäkin ole jotain kuuntelulaitteita..”

“Meidän viruksemme mukaan tämän kämpän pitäisi olla nyt turvallinen, joten älä tee sillä mitään. Kaiken täytyy vaikuttaa ulospäin jatkuvan juuri niinkuin ennenkin. Eli sun täytyy käyttäytyä niinkuin sua vituttaisi että sä olet saanut kenkää ja olet jämähtäny himaan pössyttelemään ja ryyppäämään. Sä et missään nimessä saa esimerkiksi sammuttaa sun puhelinta. Silloin ne tajuaisivat, että jotain on tekeillä.”

“Tämäkö on meidän poikamme?” Kuuli Teemu äkisti uuden äänen päässään. “Miksi täällä haisee amfetamiini?”

Aino vastasi “Tää luuli että sen piti ostaa sitäkin. Sen Frankien apuri taisi vähän vedättää sitä.”

“Frankien poika vedätti? Todellako? No jokaisessa korissa on yksi mätä omena.”

“Ole varovainen. Mulla ei ole aavistustakaan mitä ne kyyniset tyypit on ehtineet tekemään tälle.”

“Minä olen aina varovainen. Sen takia olen vielä elossa. Onko hän jo polttanut yrttiä?”

“Kyllä, juuri äsken.”

“Mutta viime aikoina tuskin ollenkaan.”

“Sen pomo kielsi siltä pilven polttamisen. Mutta tästä lähtien se kyllä polttaa tasan tarkkaan niin paljon kun tarttee.”

“No jos sinä uskot häneen, niin voin jatkaa.”

“Kyllä, minä menen takuuseen hänestä.”

Teemu ajatteli “Mun täytyy olla viimeisen päälle tarkkana tai toi lähtee vetään.”

Aino sanoi “Olet vain oma itsesi. Et voi olla mitään muuta.”

Mestari kysyi “Jännittääkö sinua poika? Tämä ei ole koskaan helppoa.”

“No yllättävän vähän mua jännittää. Kiitos vaan kysymästä.”

“Erikoinen poika. Ei mitään taustaa kapinassa ja väittää ettei pelkää. No, kyllä häntä vielä pelottaa. Aivan varmasti pelottaa. Kun minä puran hänen mielensä totuuksia, saa hän nähdä kuinka syvä se  kuuluisa kanin kolo onkaan.”

Hetken hiljaisuuden jälkeen Mestari totesi mietteliäänä “Hmm. Hän on melko hiljainen.”

Aino kuiskasi “Se on hyvä juttu. On tosi hyvä jos osaa olla hiljaa.”

Mestari jatkoi “Hän on myös hyvin mekaaninen. Ei yhtään niinkuin sinä rakas lapsi.”

“Onks se paha jos on mekaaninen?” kysyi Teemu.

Mestari vastasi “Se ei ole hyvä eikä paha, ihmiset ovat erilaisia. Sinä olet hajuton ja älyllinen, kun taas Aino on pilvenpehmeä ja unenomainen.”

Oli taas hetki hiljaisuutta. Sitten Mestari puhui “Hyvä on, minä vapautan sinut. Mutta ensin on hoidettava eräs muodollisuus: sinun on kumarrettava minua.”

“Kumarrettava? Ai nyt vai?”

“Kyllä. Osoittaaksesi nöyrtyväsi minun viisaudelleni ja kunnioittavasi vapaiden ihmisten kapinaa. Se on perinne jota me kaikki noudatamme.”

Teemu pyöritteli silmiänsä “Onks tää nyt ihan oikeesti tarpeen?” hän mietti “Vai onks tää joku testi?”

Mestari kivahti “Alatko sinä jo tässä vaiheessa opettamaan minulle kapinan sääntöjä? Tästä tulee hyvin vaikeata, jos et noudata yksinkertaisia ohjeita. Minä päästän sinut paljon helpommalla kuin monet muut tekisivät.”

Aino sanoi hätäisesti “Tee vaan niinkuin hän sanoo. Tää on tärkeetä. Jotkut toiset mestarit ihan oikeesti vaatii paljon rankempia juttuja.”

“No eihän siinä sit mitään..” Teemu ajatteli, laskeutui polvillensa ja painoi otsansa hetkeksi lattiaan. Se ei kuitenkaan riittänyt Mestarille “Kumarruksen täytyy kestää pidempään. Ota uusiksi.”

Teemu huokasi ja kumarsi uudestaan. Tällä kertaa hän piti otsaansa lattiassa ainakin viisi sekuntia, jotta se varmasti riittäisi. Alistuminen ei oikeastaan tuntunut missään, koska Teemu oli niin utelias näkemään mitä seuraavaksi tapahtuu ja koska hän tiesi ettei hänellä ollut vaihtoehtoja.

“Hyvä poika. Eihän se ollut ollenkaan vaikeaa. Voimme siis aloittaa. Seuraavaksi minä teen pieniä, mutta niin kovin suuria muutoksia sinun tietoisuuteesi. Minä vapautan sinut niiden paskiaisten vallasta. Yritä olla häiritsemättä minua ja muista että sinun täytyy luottaa minuun täydellisesti. Ymmärrätkö?”

“Joo, anna palaa!”

“Ohhoh, eikö poikaa vieläkään pelota? Onko hän suorastaan rokkijätkä? No annetaan mennä sitten.”

Teemusta tuntui kuin hänen aivoissaan olisi lähtenyt pyörimään kihelmöivä sähkövirta ja häntä alkoi pyörryttää. Hän oikaisi makuulle ja sulki silmänsä. Samassa hän löysi itsensä lentämästä sykkivässä fraktaalimaisemassa, jonka keskustaan hän oli syöksymässä. Se oli kuin käärmeenpesä, jonka ytimessä ihmisyys tuhoutuu. Teemusta tuntui että hän menettäisi järkensä, jos joutuisi vielä hetkenkin katsomaan näkyä. Hän avasi silmänsä. Fraktaali katosi ja Teemu hengitti syvään.

“Aargh, karseeta! Mikä toi oli?!”

“Ilmeisesti sinun ei kannata sulkea silmiäsi juuri nyt. Tuo ei ollut ennakoitavissa.”

“Ai sä et tiennyt tosta?!”

“Mistä minä olisin sen voinut tietää? Tämä ei ole mitään eksaktia tiedettä. Tämä on joka kerta erilainen prosessi. Mutta tuo äskeinen oli mielenkiintoista. Sinun päähäsi on tehty jotain hyvin erikoista.”

Teemua alkoi huolestuttaa, että hänen sisintään ronkkii joku tyyppi joka ei tiedä itsekään mitä on tekemässä. Mestari nappasi heti hänen ahdistuksensa.

“Ahaa, alkaako rokkijätkää viimeinkin jännittää?”

Teemulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä oli tapahtumassa, mutta hänestä tuntui että jos homma oli menossa vituiksi, niin tässä vaiheessa olisi varmasti liian myöhäistä enää tehdä mitään. 

“Anna mennä vaan.”

Kului hetki ja Mestari sanoi. “Hänen mielensä on täynnä kahleita. Miten hän on enää edes elossa? Täällä on pelkkiä sääntöjä ja älyä, siellä missä pitäisi olla elämää ja herkkyyttä. Hänet on lyöty aivan pieneen rakoon. Ne siat ovat täysin häikäilemättömiä, taas se nähtiin.”

Yhtäkkiä Teemuun iski paniikintunne. Hän ei saanut minkäänlaista otetta tunteen aiheuttajasta, mutta hänestä tuntui siltä kuin hänelle olisi juuri kerrottu että hänellä on parantumaton syöpä ja vain kuukausi elinaikaa. Hänen vatsansa kouristeli ja hänestä tuntui siltä että hänen pitäisi paeta kämpästä ja soittaa Mikalle. Mika olisi ainoa joka voi häntä enää auttaa. Tämä tuntisi jonkun joka voisi vielä pelastaa tilanteen.

“Mitä nyt tapahtuu!?” Teemu kysyi hädissään. “Menikö jokin pieleen?”

“Ota rauhallisesti poika. Täällä lähti hälyytys päälle, mutta minä sammutan sen. Noin, nyt se on poissa.”

Teemun olo helpottui hetkeksi, mutta sitten häneen iski taas jokin selittämätön ahdistus. Hänestä tuntui että hän on tekemässä jotain kauheata ja väärää. Hän tajusi että Aino ja Mestari ovat saatananpalvojia, jotka ovat saaneet hänetkin valtaansa. Hän muisti lapsuuden iltarukoukset äidin kanssa ja ymmärsi hylänneensä kaiken sen hyvän, jonka tämä oli hänelle yrittäyt opettaa. Hän oli pettänyt kaikki, mutta jos hän heti pakenisi ulos kämpästä, voisi jotain vielä olla tehtävissä.

Pelon ja häpeän tunne oli musertava, mutta syvällä sisimmässän Teemu aavisti että tämäkin oli vain harhaa. Hän istui matolla kädet polviensa ympärillä, katsoi seinää edessään ja yritti pitää itsensä kasassa.

Hän kuuli kuin kaukaisuudesta Mestarin sanovan. “Uskomattomia lieroja, ne ovat käyttäneet jopa hänen äitiänsä tähän. Niille ei mikään ole pyhää.”

Aino kannusti “Sä pärjäät hyvin. Noi hälyytykset tuntuu pahalle, mutta ei ne ole vaarallisia. Heti kun ne saadaan pois päältä, niin sun olo helpottaa.”

“Minä merkkaan tuon ja tuon ja tuon ja tuon minä nipsaisen pois. Ja kohta kaikki on paremmin..”

Mestarin höpötys rauhoitti Teemua. Kohta hän tunsi olonsa taas normaaliksi.

Mestari sanoi “Minä poistin ahdistusmajakoita sinun sisältäsi. Ne ovat sellaisia pirullisia vehkeitä, jotka pistävät sinut sätkyilemään jos sinä erehdyt ajattelemaan mitään väärää.”

“Uskomatonta, mä tunsin ton äskeisen pelon koko kropassa. Hyvä ettei tullut kuset housuun.”

“Sinä pärjäsit hyvin poika. Et sekoillut ollenkaan.”

“Mä haluan eroon kaikesta tosta saastasta mun päässä!”

“Sitähän tässä juuri tehdään, mutta siihen menee aikaa.”

“Onko sulla sitten tarpeeksi aikaa nyt?”

“Aivan varmasti, ei huolta. Sinä olet sinnikäs poika. Tässä vaiheessa moni jo anelee armoa.”

“Ei mulla ole mitään hätää. Ei haittaa vaikka menis vielä rankemmaksi.”

“Ohhoh, poikahan on sisukas. Ei tiedä mistään mitään, mutta on ollut mukana kovissa leikeissä. Monella tapaa aivan valmis, mutta kuitenkin niin kaukana kuin voi olla.”

“Voinko mä tehdä mitään mikä helpottaa sun työskentelyä?”

“Jokin hyvä taustamusiikki auttaisi. Jotain missä on hyvä rytmi.”

Teemu mykisti television ja laittoi soimaan nitkutustekno -listansa. Kaiuttimista alkoi soida monotoninen konebiitti ja itseään toistava melodialuuppi.

“Herranen aika, haluatko sinä että minä teen sinusta robotin?” kysyi Mestari.

“Aijaa, voin mä ton vaihtaakin. Mä luulin että sä halusit jotain meditatiivista kamaa..”

“Anna olla, katsotaan mihin tämä johtaa. Alitajuisilla valinnoilla on usein paljon opetettavaa meille.”

Mestari vaikeni hetkeksi ja Aino sanoi “Mestari puhuu sulle tosi paljon. Yleensä hän vain hoitaa homman nopeasti ja häipyy. Hän taitaa pitää susta. Mä tiesin että mä tein oikein kun mä kutsuin sut mukaan.”

Teemun tietoisuuteen alkoi valua muistoja nuoruudesta. Hän palasi mielessään lukion liikuntatunteihin ja siihen kuinka tärkeätä hänelle oli ollut tulla valituksi huutoäänestyksien kärkipäässä. Hän muisti kuinka hän oli jännittänyt Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestystä kaiken maailman kisoissa. Nyt hän ymmärsi syvällisesti, kuinka paljon tärkeämpiäkin asioita maailmassa oli kuin se, kuka osaa panna minkäkinlaista pelivälinettä pussiin muita paremmin.

Teemu muisti myös millaisella innolla hän oli koko yläasteen pelannut tv-pelejä. Nyt hänestä tuntui surulliselta, että hän oli tuhlannut suuren viipaleen ainutkertaista nuoruuttaan television edessä nappeja räpsyttäessä.

Hän muisti kuinka oli lukiossa onnistunut iskemään luokkansa seksikkäimmän tytön. Heidän suhteensa oli kestänyt vain joitain kuukausia, mutta Teemu muisti edelleen kuinka ylpeä hän oli ollut kävellessään välitunnilla tytön kanssa käsi kädessä kaikkien nähden. Nyt tässä hetkessä hän ymmärsi, kuinka keskenkasvuista oli kokea ylpeyttä palkintonaaraan pokaamisesta.

Teemu huomasi kokevansa muistonsa kuin ulkopuolinen tarkkailija. Hänestä tuntui että hänen muistonsa ovat pelkkää materiaalia josta on mahdollista muovata erilaisia totuuksia ja hän ymmärsi että jos Mestari tekisi työtänsä tarpeeksi pitkään, tulisi hänen maailmansa muuttumaan radikaalisti.

Hänestä tuntui siltä että hän oli pala palalta kuolemassa, mutta toisaalta oli kuin hän olisi elänyt elämänsä pimeässä sellissä ja saisi nyt ensimmäistä kertaa elämässään astua valoon. Jokainen haihtuva virheuskomus oli yksi tiilimuurin palanen vähemmän hänen ja auringon välissä.

Mestari palasi “Ja nyt sinun pitäisi ottaa kiinni omasta miehuudestasi.”

“Ai mistä? Ai mun munasta vai?”

“Kyllä. Tiedän että tämä kuulostaa erikoiselta, mutta sinulle on tehty jotain todella rumaa. Ne julmurit ovat tunkeutuneet sinun alitajuntaasi seksin avulla. Minun on valitettavasti pakko tutkia tämä juuri nyt, voi hyvin olla ettemme saa toista mahdollisuutta. Sinun on luotettava minuun.”

Teemu muisti virtuaalisen anaaliseksin Lotan kanssa ja arvasi Mestarin havainnon liittyvän siihen. Siksi hän tarttui protestoimatta penikseensä.

Mestari kehui “Poika, minä pidän sinun asenteestasi. Olet kuin hyvä hammaslääkäriasiakas. Annat minun tehdä työni rauhassa, etkä uikuta turhaan. Etkä etenkään yritä makeilla. Sitä minä en voi sietää.”

Teemu muisti kuinka oli neljävuotiana leikillään näyttänyt pippelinsä parhaalle kaverillensa ja saanut siitä ankaran puhuttelun isältään. Hän muisti kuinka oli pari vuotta myöhemmin ollut saunassa kahdestaan naapurin tytön kanssa ja ensimmäistä kertaa elämässään kokenut seksuaalisia tunteita, joita ei ollut silloin edes ymmärtänyt seksuaalisiksi. Hän ja tyttö olivat juuri olleet koskettelemassa toisiansa, kun naapurin äiti oli tullut sisään ja keskeyttänyt touhun vihaisena. Teemun mieleen palasi kuinka hän oli kymmenvuotiaana pelannut salaa räsypokkaa tietokoneella ja samalla kuunnellut äitinsä liikkeitä keittiössä, jotta tämä ei yllättäisi häntä itse teossa.

Aikoinaan nämä tilanteet olivat hävettäneet häntä, mutta nyt hän huomasi niiden muttuvan vain osaksi luonnollista aikuiseksi kasvamista.

Mestari sanoi “Ja nyt tarvittaisiin sitten erektio poika.”

“Ai pitääks mun saada aikaan stondis just nyt? Tää tilanne ei oo ihan optimaalinen siihen.”

“Kyllä sinä pystyt siihen. Ajattelet jotakuta aistillista ihmistä ja hyväilet samalla itseäsi.”

Teemun mieleen tuli ensimmäisenä eräs kaunis punatukka, joka oli ollut samassa lukiossa hänen kanssaan. Tytöllä oli kauniit pisamaiset kasvot ja valtavat rinnat. Teemu sulki silmänsä ja alkoi kuvitella mitä voisi tehdä tämän kanssa.

“Onks toi sun naisihanne?” puuskahti Aino. “Ei tollasia tissejä ole kuin yhdellä tuhannesta. Että ehkä vähän lapsellinen fantasia.”

“No mun nyt piti vaan valkata joku..”

“Just joo..”

Teemu ei halunnut enää ajatella punatukkaa, koska se selvästikin harmitti Ainoa. Hän harkitsi vaihtavansa fantasiaansa jonkun toisen tytön tosielämästä, mutta arveli että sekin voisi loukata Ainoa. Siksi hän päätti turvautua pornoon. Hän meni tietokoneelle ja avasi PornHubin, nettipornosivuston jota hän ajoittain käytti yksinäiseen runkkaamiseen.

Sivuston etusivu oli täynnä pieniä kuvia, jotka antoivat esimakua siitä minkälaisia videoita olisi yhden napinpainalluksen päässä saatavilla. Nyt kuvat eivät kuitenkaan sytyttäneet Teemua. Sivusto näytti hänen silmissään kauhugallerialta. Ruudulla näkyvissä kuvissa erilaisissa enemmän tai vähemmän alisteisissa asennoissa olevia naisia pantiin edestä ja takaa isoilla kyrvillä ja kuvien alla kerrottiin mitä olisi luvassa: “Blonde bitch gets ass drilled, Mature slut receivces facial..”

Mestari singahti takaisin “Mitä sinä oikein teet rakas lapsi?”

“Mä etin jotain matskua millä mä saisin sen seisokin aikaseks..”

“Onko tuo roska sinusta kiihottavaa? Voi näitä aikoja, kohta emme tarvitse toista ihmistä edes rakasteluun. Juuri niin kuin ne haluavat. Miksi kukaan aikuinen mies alistuu tuollaisen seksuaalienergian lypsykoneen orjaksi? Eikö sinun isäsi koskaan puhunut sinulle seksistä?”

“Mun isä häippäs kun mä olin kuus. Että ei se mulle paljo seksistä kertonu.”

“Niinpä tietenkin.. Siinä tapauksessa minun on opetettava sinua. Teemme siis niin että sinä etsit sillä hienolla koneellasi minkälaisia kuvia löydät amerikkalaisesta näyttelijättärestä Kirsten Dunstista ja kuuntelet samalla minun neuvojani.”

Teemu totteli ja teki Googlella kuvahaun Kirsten Dunstista. Kohta hänen edessään oli parikymmentä pientä kuvaa viehättävästä vaaleahiuksisesta Kirstenistä.

“No niin. Ja nyt sitten tarkkana.”

Teemun katsoessa kuvia, hän äkisti näki niissä elävän herkän ihmisen. Hänestä tuntui siltä että hän näki Kirstenin silmistä mitä tämä ajatteli. Hän melkein kuuli mielessään “Seksi on ihanaa. Tehdään se..”

Mestari opetti “Älä käy häneen käsiksi kuin lihapalaan. Sinä et ole lauman vähäisin koira, jonka täytyy heti tilaisuuden koittaessa nopeasti astua naaras. Äläkä rankaise häntä. Hän ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, jota sinun pitäisi kostaa työntämällä pelisi hänen kurkkuunsa. Hän ei halua seksiä kenen tahansa kanssa, mutta se ei ole ylpeyttä. Minkä hän sille voi että hän on niin puoleensavetävä että häntä himoitaan?”

Teemu katseli kuvia ja tunsi kuinka voisi suudella Kirsteniä ja kosketella häntä hellästi, kunnes tämä hehkuisi lämpimänä ja haluaisi jatkaa. Samalla hän herätteli kädellään itseänsä.

Mestari sanoi “Te tunnette toisenne ja kiihotutte yhdessä. Anna hänen tehdä sinulle hyvä olo, teillä ei ole kiire mihinkään. Luota itseesi sen verran että tiedät ettei hän ole lähdössä kesken pois ja ymmärrä että hän haluaa tehdä sinulle hyvän olon koska hän pitää sinusta.”

Teemun katse kiinnittyi kuvaan, jossa Kirsten oli märässä t-paidassa sateessa Hämähäkkimiehen kanssa. Katsellessaan Kirstenin kauniita rintoja ja hänen paitansa läpi kuultavia nännejä, tunsi Teemu itsensä kiihottuneemmaksi kuin koskaan.

Sitten Kirsten katsoi häntä silmiin hymyillen ja laskeutui ottamaan häneltä suihin. Teemu oli saman tien jo valmis laukeamaan. Hän hieroi itseään päättäväisesti.

“Ei niin nopeasti, purista kevyemmin, ole elimellesi hellä, se on sinun ystäväsi eikä vihollinen. Äläkä keskity vain seisokkiisi, katso naista. Katso kuinka kiihoittunut hän on.”

Teemu hieroi Kirstenin märkää pillua, kunnes tämä alkoi voihkia nautinnosta, kääntyi ympäri ja tarjosi peppunsa nussittavaksi. Teemu sulki silmänsä ja antoi mennä. Tässä vaiheessa fantasiaa hän olisi yleensä tarttunut Kristeniä niskasta ja yhtenä kokovartalokyrpänä pannut häntä kuin vierasta sikaa. Nyt hän kuitenkin tunsi olevansa toisen elävän ihmisen kanssa.

Hänestä alkoi tuntua siltä kuin hänen kättään olisi ohjannut toinen tahtova olento joka haluaa tehdä hänelle orgasmin. Teemu antoi kontrollin mennä ja käsi liikkui kuin itsestään. Huone katosi hänen ympäriltään ja oli vain nautinto. Lopulta Teemu sai elämänsä kovimman orgasmin.

Teemu palasi takaisin todellisuuteen ja tunsi samalla että Ainon mielessä liikahteli jotain. “Mikä toi oli?” hän kysyi.

Mestari vastasi “Rakas pieni Aino kiihottui. Hän taisi innostua äskeisestä näytöksestä niin että kosketti itseänsä. Hän oli mukana koko äskeisen kokemuksesi. Vaatii suurta itsehillintää olla kiihottumatta näin vahvoista mielikuvista ja Aino on muutenkin hyvin seksuaalinen pieni tyttö ja ahkera onanoimaan.”

Teemu tunsi Ainon häpeän “Minä en voi sille mitään.”

“Ei se mitään lapsi, mutta onanointi on sinulle pakoa todellisuudesta ja läheisyyden korvike. Olisi niin paljon parempi, jos löytäisit elämääsi korkeamman seksuaalisuuden tason.”

Teemu sanoi “Toi saattoi olla mun elämän syvällisin seksuaalinen kokemus.”

“Ehkä sinä nyt ymmärrät millaista saastaa porno on. Ei siksi että se olisi moraalisesti väärin, vaan koska se köyhdyttää ihmisten eroottisen elämän. Osoitit äsken suurta rohkeutta, kun uskalsit heittäytyä hetken vietäväksi, mutta pelkään etten saanut sinua valmiiksi. Voi olla että joudumme palaamaan tähän aiheeseen vielä useamman kerran. Mutta kun minä opetan sinua, aukeaa sinulle paitsi syvällinen näkemys todellisuuden luonteesta, myös nautintojen maailma. Ja kunhan opetan sinulle kuinka naista hellitään, voit tuottaa rakkaalle lapselleni suurta mielihyvää.”

Aino sanoi nopeasti “Ei meillä ole mitään sellaista.”

“Eikö? Minusta tuntuu että teidän välillänne on jotain. Eihän sinulla ole ketään muutakaan poika?”

Teemu vahvisti “No eipä ole ei.”

Aino kysyi “Ai ei vai? No kuka se sitten oli se brunette kenen kanssa sä olit niissä Kaapelitehtaan bileissä?”

“Se oli mun työkaveri.”

“Ei se ollu pelkkä työkaveri. Teidän välillä oli muutakin. Mä näin sen heti.”

“No joo, oli meillä aikaisemmin jotain pientä seksiä. Mutta se oli kyllä täysin tunteetonta.”

“Ai kiva. Onko sun mielestä hyvinkin hienoa harrastaa tunteetonta seksiä?” 

Teemu ajatteli mielessään “No olihan sekin itse asiassa tavallaan ihan siistiä. Ja onhan se Lotta niin saatanan seksikäs.”

Aino ei sanonut mitään, mutta vaikutti alakuloiselta. Teemusta tuntui että jomman kumman pitäisi sanoa jotain, mutta ei tiennyt mitä.

Sitten Mestari sanoi “Poika, haluan tehdä sinusta mestariteokseni. Pystytkö sinä sitoutumaan raskaisiin henkisiin harjoituksiin, jotka voivat kestää viikkoja, tai jopa kuukausia?”

Teemu uskoi että tämä oli hänen kannaltaan erittäin hyvä käänne “Joo, tottakai!” hän sanoi innokkaasti.

“Hyvä. Koska tulemme viettämään paljon aikaa yhdessä, olen päättänyt että te saatte puhutella minua nimellä. En tietenkään voi paljastaa teille oikeaa nimeäni, joten te saatte itse keksiä sellaisen. Mitä ehdotatte?”

Teemun silmät osuivat pöydällä lojuvaan CD-koteloon. Se oli Santanan levy Abraxas. Hän ei tiennyt mitä Abraxas tarkoittaa, mutta se kuulosti hyvältä ja levyn kansikuvan tunnelma tuntui tilanteeseen sopivalta.

“Miten olis Abraxas?”

Mestari kuulosti tyytyväiseltä “Poika, se on mainio nimi. Eli tästä lähtien olen teille Abraxas.”

“Kuunteletko sä koskaan Santanaa?” Teemu kysyi.

“Eipäs innostuta liikaa poika. Minä olen kaikesta huolimatta edelleen mestari ja sinä olet oppilas. Mutta hyvä on, sallin pienen tuttavallisuuden. Vastaus kysymykseesi on kyllä, kyllä kuuntelen. Carlos Santana tekee erittäin kaunista musiikkia.”

Teemu huomasi, että oli alkanut tuntea kiintymystä Abraxasta kohtaan ja että tämän hyväksyntä oli hänelle tärkeätä.

“On luonnollista että alat kiintyä minuun, koska minusta tulee sinun henkinen isäsi. Ja niinkuin lapsi rakastaa isäänsä, myös isä rakastaa lasta. Tämä ei ole kylmää liiketoimintaa, niin kuin Mikan maailmassa.

Mutta nyt haluan levätä. Et arvaakaan kuinka kovan työn olen kanssasi tehnyt. Minä palaan hetken kuluttua, sen aikaa te saatte olla kahdestaan. Sinä tarvitset nyt raitista ilmaa, joten lähde kävelylle Ainon kanssa. Hän saa kertoa sinulle mistä kapinassa on kyse.”

18. Luku ->

Sisällys ->

Etusivu ->